Keskustelu vaelluskalojen palauttamisesta ja vesivoiman yhteensovittamisesta on valloillaan. Seppo Partanen väitti mielipidekirjoituksessaan (Kaleva 26.2.), että Iijoen vesistövisio luotiin kilpailemaan kalatalousvelvoitteen muutoshakemuksen kanssa ja että se aiotaan kopioida muille joille tavoitteena rahoittaa jokien ennallistaminen julkisista varoista.
Lyhyt kommentti olisi todeta, että Iijoen vesistövisiolla ja velvoitemuutoshakemuksella ei ole yhteyttä, mutta on parempi palata tapahtumien taustalla vaikuttaviin syihin.
Monilla rakennetuilla joilla on patoamiseen ja lohikalojen menettämiseen liittyviä traumoja. Tapahtumat on myös laitettava aikakautensa kontekstiin.
Patojen ohitusratkaisuihin oppia haettiin eri joille Ruotsista ja kokeiluja tehtiin kalahissien ja ylisiirtojen avulla, mutta istutuksista muodostui vakiintunut käytäntö. Jokivarren asukas on sittemmin oikeutetusti kysynyt: ”vaikka toimet olivat ehkä laillisia, olivatko ne oikeutettuja?”
Nykyään ollaan lähes yksimielisiä siitä, että toimien tulisi tähdätä vaelluskalakantojen luonnonkierron palauttamiseen istutusten sijaan.