Kun kunnallisvaaleihin on aikaa alle seitsemän viikkoa, puolueiden kampanjamyllyjä kiihdytetään huipputehoihin. Äänestäjien kannattaa painaa mieleensä, mitä heille luvataan. Vastuu on siirtymässä kuulijoille ja katsojille.
Kunnallisvaalit toimitetaan joka neljäs vuosi lokakuun neljäntenä sunnuntaina. Tänä vuonna vaalit osuvat lokakuun 26. päivään.
Halutessaan kansalaiset pääsevät sanomaan sanansa kuitenkin jo 15. lokakuuta, jolloin viikon mittainen ennakkoäänestys alkaa.
Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa, mutta vaalien alla päättäjien linjauksiin ja toimiin alkavat painokkaasti vaikuttaa oman puolueen ja oman ehdokkuuden edut. Niinpä äänestäjien kannattaa lähiviikkoina seurata tavallistakin kriittisemmin edusmiestensä ja -naistensa toimintaa. Huomiota kannattaa kiinnittää vaikkapa siihen, kuinka poliittiset päättäjät hanakasti asettavat juhlavia tavoitteita, joiden hoitamisessa juuri heillä itsellään on voima ja valta. Tähän sarjaan kuuluu esimerkiksi pääministeri Vanhasen ehdotus 650 euron takuueläkkeestä.
On myös kieltämättä erinomaista, että puoluepomot ja pienemmätkin kunnalliset päättäjät esimerkiksi jalkautuvat näinä viikkoina kuulemaan kansan murheita ja aktivoituvat kannanottoihin viestimissä. Tuon pitäisi kuitenkin olla poliittisten päättäjien normaalia toimintaa myös vaalien välillä.
Kuva vaalien teemoista, kampanjasisällöistä sekä kannatustavoitteista alkaa olla nyt selvillä, kun vasemmistoliitto ja keskustakin julkistivat vaaliteesinsä ja kampanjailmeensä. Kaikki kolme suurinta puoluetta ovat ilmoittaneet tavoittelevansa suurimman kuntapuolueen asemaa. Päättyvällä nelivuotisjaksolla suuruusjärjestys oli SDP, keskusta ja kokoomus.
Tavoitteisiin pääsyssä eivät kuitenkaan riitä vain vankat vaalibudjetit tai iloiset julisteet vaan tarvitaan myös mahdollisimman täysiä ehdokaslistoja. Tässä puolueet ovat pudottaneet kynnykset todella matalaksi, jopa poistaneet ne kokonaan. Kuten Kalevan äskettäinen juttu kertoi, erityisesti nuoret ehdokkaat otetaan vastaan kiljuen, poliittisia mielipiteitä jopa lainkaan selvittämättä. Avarakatseisuudessaan puolueet ottavat melkoisen riskin siitä, millaisia näkemyksiä ja asioita omat ehdokkaat lopulta tuovat julki.
Ehdokkaiden löytäminen on erityisen vaativa urakka vihreille, joiden kannatus on kunnallisvaaleissa tavannut jäädä reippaasti alle eduskuntavaalien lukemien, suureksi osaksi juuri ehdokaspulan takia. Keskustan kykyjenetsijät puolestaan joutuvat juoksemaan haamumailerin vauhtia, jos aikovat vielä saada 11 000 ehdokkaan tavoitteensa täyttymään. Viime viikon lopussa tavoitteista oltiin jäljessä vielä 2 500 nimeä.
Puolueiden tähän mennessä julkistamien kuntavaalitunnusten ja kampanjaotsikoiden perusteella tulevalla vaalikaudella kunnissa kohentuvat muun muassa terveydenhoito, vanhustenhuolto, joukkoliikenne, lapsiperheiden asema sekä koulutusmahdollisuudet ja ympäristön tila. Tavoitteet ovat erinomaisia, mutta aiheellista olisi myös tehdä esityksiä siitä, miten palvelujen kohennus rahoitetaan.
Keskivertoäänestäjä kyllä ymmärtää, että rahoitukseen joudutaan palaamaan viimeistään vaalien jälkeen.
Hyvä kuitenkin, jos vaalikeskustelu saadaan pysymään asiakysymyksissä, eikä kampanjasta tule pelkkää karnevaalia tai julkisuuden tavoittelua keinolla millä hyvänsä. Jälkimmäisessähän nähtiin muutama päivä sitten viime vuosien pohjanoteeraus, kun kokoomusnuoret esittelivät eroottisen kalenterinsa.