Oulun sosiaali- ja terveystoimessa on totuttu ylittämään budjetit jo vuosia. Sellainen meno ei voi jatkua loputtomiin. Päättäjiksi halunneiden ja valittujen pitää kantaa heille kuuluva vastuu.
Oulun sosiaali- ja terveyslautakunta ei pystynyt suoriutumaan sosiaali- ja terveystoimen menojen kasvun leikkauksesta. Säästölista hylättiin lautakunnassa yksimielisesti. Lautakunta osoitti näin olevansa kyvytön hoitamaan tehtävää, joka sille oli annettu. Menoja ei voi aina vain kasvattaa. On osattava myös säästää.
Aivan oikein on tietysti sanoa, että heikoimmilta eli vanhuksilta ja vammaisilta ei pidä leikata palveluja eikä sairasjonoja saa kasvattaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että sosiaali- ja terveystoimessa on paljon pieniä puroja, erillisiä menoeriä, joista kertyy suuria rahavirtoja.
Oulun sosiaali- ja terveystoimen menot ovat lisääntyneet vuodesta 2000 yhteensä 110 miljoonalla eurolla. Suurehkossakin kaupungissa sellainen on yhden sektorin menojen kasvuksi raju. Nyt huomataan karvaasti, mitä seuraa siitä, että budjetin sallitaan ylittyvän toistuvasti.
Alkuvuoden menojen kasvu on sosiaali- ja terveystoimessa ollut 5,9 prosenttia budjetoidusta. Koskaan aiemmin ylityksiin ei ole tartuttu näin aikaisessa vaiheessa. Ennen on lähinnä päivitelty loppuvuodesta sektorin suurta menojen kasvua. Nyt jarruttamista yritettiin oikeaoppisesti jo vuoden alkupuoliskolla, mutta toistaiseksi huonoin tuloksin.
Valmisteltu säästölista voi olla liian raju. Lautakunnan olisi kuitenkin odottanut tekevän selkeän vastaehdotuksen siitä, minkä verran menoja voi leikata. Talousarvio on joka tapauksessa kaupungin ylimmän päättävän elimen, valtuuston, ilmaisema tahto. Kun valtuustollakaan ei ollut budjettia tehdessään tietoa viime vuoden todellisista menoista sosiaali- ja terveystoimessa, valvonta on ollut kohtuuttoman heikkoa.
Ensin sosiaali- ja terveyslautakunta palautti runsaan kuuden miljoonan euron menojen leikkaukset uudelleen valmisteltavaksi. Seuraavaan kokoukseensa lautakunta sai miljoonalla eurolla lievennetyn listan, joka olisi leikannut menojen 5,9 prosentin ylityksen neljään prosenttiin. Säästöjä olisi tullut tehdä runsaan viiden miljoonan euron verran. Lautakunta piti kuitenkin mahdottomana puristaa menojen kasvun neljään prosenttiin.
Kovin kummallinen ja yhtä tulokseton välivaihe oli menojen ylityksiä selvittämään asetettu työryhmä, niin sanottu topparoikka, jossa oli edustus valtuuston kaikista puolueista. Siinä oli mukana myös kaupungin kaksi keskeisintä luottamushenkilöä, valtuuston puheenjohtaja Matti Pikkarainen (kesk) ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tuija Pohjola (sd). Työryhmä piti sentään yhden parituntisen istunnon. Tuloksena oli vain toteamus, ettei kukaan halua hyväksyä säästölistaa sellaisenaan.
Kun koolla oli Oulun kunnallispolitiikan raskasta sarjaa, oli lupa odottaa paljon enemmän, ainakin viitoituksia oikeutetuimmista leikkauksista. Vaikuttiko uskalluksen puutteeseen tieto siitä, että eduskuntavaalit pidetään vajaan vuoden kuluttua? Niissä on ehdokkaana monta Oulun kunnallispolitiikan vahvaa vaikuttajaa.
Voi hyvinkin olla, että uusi tilaaja-tuottajamalli oikaisee kaupungin sosiaali- ja terveystoimen tulo- ja menorakennetta. Sellaisen toiveen varaan jättäytyminen on kuitenkin epävarmaa ja kielii tähänastisen talouden seurannan kehnoudesta. Veronmaksajilla on lupa odottaa, että budjettivinoutuma oikaistaan ja vastuunkantajiksi halunneet kantavat vastuunsa.