Pääkirjoitus

Vastuu pitää kantaa nyt itse

Jokaisen on hyvä muistaa, että alkoholin yletön käyttö tulee aina kalliiksi, ovatpa juomat ostettaessa kuinka halpoja tahansa.

Alkoholia on maailmassa niin paljon, että kenenkään ei kannata ahnehtia sitä.
Alkoholia on maailmassa niin paljon, että kenenkään ei kannata ahnehtia sitä.

Jokaisen on hyvä muistaa, että alkoholin yletön käyttö tulee aina kalliiksi, ovatpa juomat ostettaessa kuinka halpoja tahansa. Sosiaali- ja terveysministeriön tuore alkoholiohjelma vuosille 2004-2007 ennakoi kulutuksen kasvua, kun tuonti EU-maista vapautui vuoden vaihteessa, kun Suomessa alennettiin maaliskuun alussa alkoholiveroa ja kun EU:n laajeneminen ensi lauantaina lisää suomalaisten mahdollisuuksia tuoda matkoilta halpoja viinaksia. Varsinkin Viron EU-jäsenyyden pelätään lisäävän alkoholin liikakäytön riskiä rutkasti. Jo ensi kesäksi ennakoidaan uutta kulutushuippua.

Jos niin käy, samalla yleistyvät alkoholin aiheuttamat sairaudet ja kuolemat sekä monet muut ongelmat. Halvalla viinalla voi olla kalliit lunnaat.

Moni suomalainen on jäänyt vanhan alkoholipolitiikan aikana viinaan liittyvän mystiikan pauloihin. Holhoavalla asenteella ja kireällä verotuksella valtio on kasvattanut kansalaisia luuloon, että alkoholi on enemmän kuin pitkin maailmaa tarjolla oleva päihdyttävä juoma.

Vain pieni osa suomalaisista käyttää viiniä tai olutta silloin tällöin ruokajuomana tai tyytyy tilkkaseen väkeviä silloin tällöin. Kun pulloon tartutaan, monella on tavoitteena tuhti humala vanhaan suomalaiskansalliseen tapaan. Sen vaikutukset tuntuvat myös seuraavana päivänä, ja aivan muuten kuin hauskoina muistoina.

Alkoholiveron alentamisesta päättäessään hallitus ei halunnut kokeilla, valitsisivatko suomalaiset sittenkin viiniä väkevien sijaan, jos alennusprosentti olisi ollut sama kaikissa juomaryhmissä. Tarkoituksena oli vain ehkäistä väkevien juomien tuonnin kasvua. Viinejä ei juuri kukaan tuliaisiksi osta ainakaan runsaasti, kun Suomen ja Euroopan maiden välillä ei ole enää olennaista hintaeroa. Niinpä sitten väkevät halpenivat houkuttelevasti.

Myös nuorison suosiman oluen veroa oli pakko laskea tuntuvasti. Muuten suomalaiset panimot olisivat jääneet tuonnin jalkoihin. Se olisi näkynyt työllisyydessäkin. Alkuvuoden myyntiluvuissa veronalennuksen vaikutus on havaittavissa vasta yhden kuukauden osalta, mutta siitä huolimatta ensimmäisellä neljänneksellä kotimaisen oluen myynti kasvoi 3,9 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

Uuden alkoholiohjelman mukaan kulutusta seurataan tarkkaan ja tarvittaessa verotustakin voidaan kiristää. Ajatus vaikuttaa kehnolta. Tempoilu on aina huonoa asioiden hoitoa. Jos veroa jälleen korotettaisiin kulutuksen hillitsemiseksi, vaikutukset jäisivät korkeintaan puolinaisiksi, ellei kaikissa EU-maissa tehdä samanlaista päätöstä. Tuonti saisi kohtuuttomat mittasuhteet. Samalla myös salakauppa ja siitä koituvat haitat paisuisivat kuin hallitsematon kevättulva.

Alkoholijuomien valmisteverojen kiristystä on harkittu joissakin EU-maissa, mutta toteutukseen on pitkä matka. Kaikissa viini- ja olutmaissa vahvat painostusryhmät vastustavat muutoksia. Ministeri Liisa Hyssälä voi tietysti markkinoida asiaa EU:n ministerikokouksissa mahdollisimman ponnekkaasti, mutta paljon muuta ei ole tehtävissä.

Ohjelman merkittävin osa on se, että kansalaiset haastetaan arvioimaan itse rehellisin mielin alkoholin käyttöään. Kaikkia muita keinoja kieltolakia myöten on itsenäisessä Suomessa jo tähän mennessä käytettykin, mutta kansalaisten omaan harkitaan ei ole juuri luotettu.

On aivan paikallaan, että jokainen voi itse arvioida oman alkoholiriskinsä. Nopeasti tehtävä testi löytyy netistä alkoholiohjelman yhteydestä. Terveyskeskuksissa se on paperiversiona. Omassa mielessä tehty arvio on yleensä yhtä pätevä, jos vain on itselleen rehellinen.