Pääkirjoitus

Vastuu painaa kes­kus­taa

Keskusta on usein arvostellut muiden puolueiden aluepoliittista saamattomuutta. Nyt päähallituspuolue on itse kovassa paineessa Kemijärven takia, mutta muutenkin syrjäseutujen tyhjeneminen ravistelee maaseudulta alkuvoimansa saanutta liikettä.

Keskusta on usein arvostellut muiden puolueiden aluepoliittista saamattomuutta. Nyt päähallituspuolue on itse kovassa paineessa Kemijärven takia, mutta muutenkin syrjäseutujen tyhjeneminen ravistelee maaseudulta alkuvoimansa saanutta liikettä.

Pääministeri Matti Vanhanen ja muut keskustaministerit olivat lujilla puoluehallituksen kokouksessa viime torstaina, kun kiukustunut kenttäväki tiukkasi hallituksen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä Stora Enson Kemijärven sellutehtaan ja Summan paperitehtaan lakkautuspäätösten yhteydessä. Varsinkin pohjoisesta viestitettiin selkeästi, että lakkautuspäätöksiä ei voida hyväksyä.

Pohjois-Suomen keskustalaisilla on kysymyksilleen hyvä tietopohja. Heidän joukossaan on paljon metsäalan asiantuntijoita. He tietävät alueen puunkasvun vauhdin. Kokouksessa vaadittiinkin Lapin puuvarojen käytön tehostamista. Laskelmien mukaan hakkuusäästö lisääntyy Lapissa jatkuvasti.

Itä-Lapin puuta käyttämään ja korvaavia työpaikkoja tuomaan on Kemijärvelle sentään jo tulossa liimapuupalkkien valmistusta, mutta maakunnassa odotetaan kaikkien sellutehtaalta työttömiksi jäävien saavan työpaikan omalta alueeltaan. Saman vaatimuksen esitti keskustan puoluehallitus kasaten näin lisää painetta puolueensa ministereille.

Tosin paineen korvaavien työpaikkojen synnyttämisessä jakaa Stora Enso, mutta se ei vastaa vaaleissa lappilaisille. Keskustalaiset eivät liioin vaadi ministereitään kutsuttamaan koolle Stora Ensoa ylimääräiseen yhtiökokoukseen. Se olisi ainoa keino, joka voisi pelastaa Kemijärven sellutehtaan alasajolta.

Hiipuvia alueita on muuallakin kuin lakkautettavien tehtaiden ympärillä. Maan sisäinen muuttoliike on jatkunut, samoin työpaikkojen keskittyminen muutamiin aluekeskuksiin ja niiden ympärille myös Vanhasen kakkoshallituksen aikana. Se huolestuttaa monia keskustan poliitikkoja. Äänekkäimpiin heistä kuuluu varapuheenjohtaja, kansanedustaja Antti Rantakangas. Hän vaati viikolla Kalevassa hallitukselta terävämpää aluepoliittista otetta ja saman tien selontekoa eduskunnalle vielä kevään aikana.

Rantakangas moitti hallitusta suorasukaisesti aluepoliittisen otteen lipsumisesta. Hänestä aluepolitiikka on viime vuosina ollut vähän kuin kirosana. Tuskin se sentään pätee kirjaimellisesti, mutta alueelliseen kehitykseen ei silti ole panostettu niin paljon kuin mihin keskustassa on totuttu. Tilanne on hankala maaseudulta alkuvoimansa ammentaneelle puolueelle.

Muutamat lupaavat kaivoshankkeet antaisivat toteutuessaan kasvusykäyksen laajalle ympäristöön. Niihin myös Rantakangas panee toivoa. On silti muistettava, että esimerkiksi suurin toivein useasti esiin nostettu Sokli Itä-Lapissa on yhtä usein jäänyt odottamaan hyödyntämistä. Kaikkia löydöksiä ei saada nopeasti käyttöön, niin lupaavilta kuin ne voivat vaikuttaakin.

Aivan aiheellinen on huoli siitä, että joissakin tapauksissa luonnonsuojelu ajaa elinkeinopolitiikan edelle. Kaikissa kaivoshankkeissa on varottava tärvelemästä ympäristöä tarpeettomasti, mutta tärkeiden malmioiden hyödyntämistä ei pidä estää ylimitoitetuilla suojeluvaatimuksilla.

Rantakangas asettui selkeästi kannattamaan pohjoiseen rakennettavaa ydinvoimalaa. Se oli rohkea veto. Keskustan sisällä suhtautuminen ydinvoimaan on hyvinkin ristiriitaista. Päähallituspuolueen piina ei hellitä pitkään aikaan.