Nuorille netti on itsestäänselvyys. Netissä chattaillaan ja mesetetään kavereiden kanssa, viihdytään, haetaan tietoa, opiskellaan, kuunnellaan musiikkia, pelataan ja blogataan.
Netin virtuaalimaailma on nuorille se kylänraitti tai ostoskeskus, jossa heidän vanhempansa aikoinaan hengailivat. Siksi netti on monille vanhemmille vieras ja outo maailma, jonka käytössä nuorta ei välttämättä osata auttaa ja tukea.
Monille nuorille netti on ystävien ja kavereiden korvike, jos niitä oikeassa maailmassa ei ole. Joka kymmenes suomalaisnuori onkin yksinäinen, ilman yhtään todellista ystävää.
Yksinäinen nuori on altis netin vaaroille. Nuorten, vanhempien ja kasvattajien tulisikin nettimaailman vyöryessä tajuntaan tunnistaa verkkokiusaamisen riskit.
Netistä on valitettavasti tullut monille nuorille piinaava asia. Kiusaaminen jatkuu koulupäivän jälkeen, eikä sitä pääse pakoon kotonakaan, vaan kiusaaja särkee yksityisyyden lähettämällä tekstiviestejä ja sähköposteja tai perustaa vihasivuston naamakirjaan.
Tyypillistä onkin, että perinteinen kiusaaminen siirtyy helposti nettiin. Maailmalta tulee uutisia, joissa kiusaajien tekemät pilkka- ja vihavideot ovat johtaneet itsemurhiin.
Uudeksi ongelmaksi on muodostunut myös se, että kaverit antavat toisilleen salasanansa, jolloin pahan päivän tullen pääsee muokkaamaan kaverin profiilia ja välittämään väärää tietoa.
Turkulaistutkimuksen mukaan yläasteikäisistä nuorista vajaa viisi prosenttia on joutunut kiusatuksi ja runsas seitsemän prosenttia on joskus kiusannut. Osa on lisäksi sekä kiusannut että joutunut kiusatuksi.
Nuoret kertovat nettikiusaamisesta harvoin vanhemmilleen, koska eivät usko, että he voisivat tehdä jotain. Jos kiusaamiskierrettä ei onnistuta katkaisemaan kouluiässä, on vaarana, että ilmiö siirtyy työelämään. Kiusaajat jatkavat samaan malliin myös työpaikoilla, jos heidän toimiinsa ei puututa jo varhaisessa vaiheessa.
Nuorilla on netissä oikeus yksityisyyteen, mutta pelisäännöt netin ja muiden sähköisten viestintätapojen käytöstä on syytä sopia vanhempien kanssa. Koulu ei liioin voi vetäytyä vastuusta, jos nettikiusaaminen vaikuttaa koulunkäyntiin. Tietokoneet ovat olennainen osa opetusta. Hyvien käytöstapojen lisäksi kouluissa voitaisiin opettaa myös nettitapoja.
Pienilläkin lapsilla on nykyään kännykät, mutta on perusteltua kysyä, missä iässä lapsi oikeasti tarvitsee oman sähköpostiosoitteen. Olisiko mahdotonta, että tietokone olisi perheen yhteisissä tiloissa, eikä suljetun oven takana nuoren huoneessa.
Erilaisuuden suvaitseminen alkaa kotona. Jos aina ollaan kateellisia muille ja ihmetellään erilaisuutta, tarttuu sama tauti lapsiin. On syytä muistaa, että rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15-vuotiaana ja sitä nuoremmillakin on vahingonkorvausvastuu.
Asiallinen, suvaitsevainen ja ystävällinen käytös toimii reaalimaailmassa ja myös nettimaailmassa.