Koko Suomi on hätkähtänyt Toijalasta saapuneista uutisista: kymmenkunta 12-15 -vuotiasta tyttöä on ollut rankassa kierteessä, johon on toistaiseksi julki tulleiden tietojen mukaan liittynyt seksuaalista hyväksikäyttöä, huumausaineita ja saatananpalvontaa. Hyväksikäyttäjät ovat olleet noin 30-vuotiaita miehiä.
Annetut tiedot ovat ymmärrettävistä syistä niukkoja, mutta asian vakavuudesta kertoo jo se, että tytöt on siirretty huostaan tuntemattomana pidettäviin paikkoihin ja että poliisi on perustanut erillisen tutkintaryhmän saadakseen tapauksen selvitetyksi mahdollisimman pian.
Toijala on pieni teollisuuskaupunki Pirkanmaalla, hyvin tyypillinen suomalainen taajama. Usein juuri tällaisia paikkoja on pidetty turvallisena kasvuympäristönä: ihmiset tuntevat toisensa, suurkaupunkien ongelmia ei uskota olevan.
Todellisuus näyttää kertovan toista. Tällaiset kauheudet eivät ole paikkakunnasta kiinni. Huumausaineita on saatavilla joka paikassa, ja kyse on ennen muuta siitä, millä tavoin lähiympäristö pitää silmiään auki. On uskomatonta, että tämän ikäisten lasten hyväksikäyttö on voinut jatkua pitkään ilman että siitä on tiedetty mitään. Se pakottaa kysymään, kuinka yksin nuori voi oikein olla nyky-Suomessa.
IlmeisestiToijalassa tytöt olivat pelänneet kertoa kellekään mitään. Heidän paha olonsa oli kyllä huomattu. Huhuja muustakin kerrotaan liikkuneen, mutta varsinaisesti vyyhti alkoi purkautua vasta kun yksi tytöistä hakeutui terveyskeskukseen. Sen jälkeen asiat on otettu vakavasti ja toimet ovat olleet nopeita.
Mutta kukaan ulkopuolinen tai kukaan lasten lähipiiriin kuuluva ei näytä aiemmin viheltäneen peliä poikki. On vaikea uskoa, että lähiympäristön, vanhempien tai koulun vastuu olisi erityisesti Toijalassa pettänyt tavalla, joka ei olisi muualla mahdollista. Monella nuorella ei näytä olevan ketään, jolle voisi kertoa pahasta olostaan tai joka ottaisi heistä vastuuta. Seuraukset tästä voivat olla todella pahoja.
Ei yksinkertaisesti pitäisi voida olla niin, että lapset toikkaroivat yömyöhällä ilman että kukaan tuntuu kantavan huolta heidän tekemisistään. Toijalan sosiaalijohtaja Pirjo Kukkonen tiivisti asian Ilta-Sanomien haastattelussa osuvasti: "Kun lapset saavat olla vapaasti omissa oloissaan, niin tällaista tapahtuu."
Vastuu lapsista ei kuulu lapsille itselleen, vaan aikuisille, ja ennen muuta vanhemmille.
paakirjoitus@kaleva.fi