Teatterialan kaksisatapäinen joukko tunnusteli perjantaina Pohjoisilla teatteripäivillä Oulussa, että mistä päin tuulee. Oulun kaupunginteatterin johtajan Ahti Ahosen myötätuulessa elvytettiin puolta Suomea edustava, neljän pohjoisen ammattiteatterin tapahtuma. Innostusta ja odotuksia löytyi jokaiselta teatterilta Kajaanista, Kemistä, Rovaniemeltä ja Oulusta.
"Tämä on kiinnostavaa. Tällaista pohjoisten teattereiden lähestymistä ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut." Näin iloitsee Oulun kaupunginteatterin näyttelijäyhdistyksen puheenjohtaja ja näyttelijä Ritva Grönberg.
Hän kertoo, että aiempaa näyttelijäyhdistysten välistä yhteistyötä ei ole ollut hektisen työajan vuoksi.
"Päivien idea on, että saamme yhteyden toisiimme, ja kuulostelemme, mitä me pohjoisen teatterilaiset kaipaamme, miten meillä menee, ja miten voisimme jatkossakin olla yhteistyössä", Grönberg sanoo.
Näyttelijä kantaa harteillaan rahataakkaa
"En voi sanoa, että olisi etuoikeus olla näyttelijänä pohjoisessa. Se on hyvin vaihtelevaa ja riippuu tuulista", sanoo Kemin kaupunginteatterin näyttämöllä 24 vuotta viihtynyt näyttelijä Marketta Airo.
Välillä Kemissä on tuullut kovastikin.
Airo puhuu pienestä pohjoisesta kaupungista, joka totta kai vaikuttaa ohjelmistovalintoihin. Kun jokaiselle pitää olla jotain, ja pienellä henkilökunnalla pyöritetään kasvava määrä ensi-iltoja näytelmä, töitä totisesti saa tehdä.
"On pakko valita sellaista, mitä suurempi yleisö katsoo", Airo sanoo.
Hän lisää, että onneksi heillä on studio, jossa voi tehdä kokeellisempaa teatteria.
Oi aikoja, kun hän aloitteli Kemissä syksyllä vuonna 1983: teatterilla oli enemmän rahaa ja saattoi tilata vierailevia ohjelmia. Näyttelijän harteille on noussut näkymätön taakka.
"Nyt näyttelijä joutuu kantamaan huolta ja vastuuta rahasta, sellaisesta, mikä ei meille kuulu. Se rassaa", Airo kritisoi.
Sitten tulee se yksittäinen katsoja, joka antaa palautteensa ja saa kaiken jälleen raiteilleen.
"Eivät kaikki ole sydämen näytelmiä, mutta näytteleminen on työ, jota olen 10- vuotiaasta saakka halunnut tehdä", Airo huokaa.
Pohjoisten
teattereiden neliapila
Kuin neliapila, ovat pohjoiset teatterit: Jokainen teatterilaitos haluaa tuottaa katsojalleen onnea, ainakin hetkellisen onnentunteen ja Aristoteleen hengen mukaisen puhdistumisen. Onnea voi olla myös teatterilla. Kajaania onnisti ja teatteri jäi henkiin.
"Nousimme entistä vahvempana. Kierrämme alueteatterilla pitkin lääniä, kouluja ja kyliä ja näemme teatterinnälän ja tarpeen. Se antaa uskoa tulevaisuuteen", sanoo näyttelijäyhdistyksen puheenjohtaja ja näyttelijä Kari Suhonen Kajaanista.
Oulun kaupunginteatterista tunnustetaan, että menee oikein hyvin. Oulun meininkiä ovat kotimaisuus ja pohjoisuus, eikä lähdetä hömppälinjalle.
"Katsojille pitää tarjota myös haastavampaa, aivoille ja tunteille", sanoo Ritva Grönberg.
Yhteiskunnallinen näkökulma nousussa
Sekä Kemin että Rovaniemen missio on, että jokaiselle pitää olla tarjolla jotain. Näyttelijäyhdistyksen puheenjohtaja Timo Pylkkänen Kemistä on hyvillään, että yhteiskunnallinen näkökulma on jälleen alkanut nousta teattereissa. Rovaniemeltä tunnustetaan, että hyvin menee ja talossa on innostunut henki.
"Työstämme näytelmää, jossa altaiden myötä lohet karkaavat ja yksi ammattikunta tuhotaan. Eikö tämä ole yhteiskunnallisuutta?", kysyy puheenjohtaja ja näyttelijä Outi Nevanlinna Rovaniemen Teatterista.
