Ryhmäeläkevakuutus uhmaa julkilausuttua tavoitetta korottaa eläkeikää. Sen turvin voi jäädä eläkkeelle jo 55-vuotiaana.
Eläkeiän nostosta nykyistä ylemmäksi on puhuttu Suomessa vuosikausia näännyksiin asti. Edessä oleva väestön ikääntyminen pakottaa pidentämään työuria ja lykkäämään eläköitymistä. Näyttää olevan kuitenkin kuin tervanjuontia muuttaa yleisesti hyväksytty tavoite käytännöksi. Tuorein esimerkki eläkepoliittisten tavoitteiden toteuttamisen vaikeudesta ovat tiedot suuren suosion saaneista ryhmäeläkevakuutuksista (Kaleva 19.7.)
Lainsäätäjä pyrki edistämään eläkeiän nostoa korottamalla vapaaehtoisten eläkevakuutusten maksatuksen alarajan 60 vuodesta 62 vuoteen ja kiristämällä niiden verokohtelua. Uudistus ajettiin läi tavalla, joka oikeutetusti herätti närää niitä hyvässä uskossa maksaneissa.
Vauhdikkaasti yleistyvät ryhmäeläkevakuutukset mahdollistavat eläköitymisen jo 55-vuotiaana. Työnantajien maksamien ryhmäeläkevakuutusten myynnin yhteissumma on jo ohittanut yksilöllisten vapaaehtoisten eläkevakuutusten myynnin. Viime vuonna ryhmäeläkevakuutuksia myytiin 66 miljoonan euron arvosta, ja tänä vuonna myynti kasvaa ehkä jopa 300 miljoonaa euroa.
Akatemiatutkija Raija Julkunen osuukin naulan kantaan, kun hän kiinnittää huomiota siihen, että ryhmäeläkevakuutukset ovat ristiriidassa virallisen eläkepolitiikan kanssa. Ristiriitaa vain pahentaa se, että valtio tukee järjestelmää verojärjestelyin.
Yritykset sitouttavat ryhmäeläkevakuutuksilla yleensä johtotehtävissä olevia, mutta niitä tarjotaan yhä useammin myös muun henkilökunnan lisäeduksi. Eläkevakuutuksen saanut ei hevin vaihda työpaikkaansa. Järjestely on edullinen niin yritykselle kuin palkansaajallekin. Se on verotonta etuutta 8 500 euroon saakka vuodessa. Yritys ei maksa tällaisesta palkanlisästä sosiaaliturvamaksuja. Vakuutettu maksaa edusta veroa eläkettä saadessaan.
Järjestelyä käyttävät mielellään etenkin ne yritykset, joiden henkilökunta koostuu asiantuntijoista. Halu sitouttaa erityisammattilaisia on yrityksen näkökulmasta ymmärrettävää. Nimenomaan mahdollisuus jäädä eläkkeelle erittäin varhain tekee järjestelmästä kuitenkin kyseenalaisen.
Vapaaehtoisten eläkkeiden veroetuuksia kiristettäessä kyseltiin, onko yhteiskunnan viisasta alentaa eläkeikää verohoukutteella, kun virallisena tavoitteena on kuitenkin nostaa eläkeikää. Sama kysymys pätee myös ryhmäeläkevakuutuksiin etenkin, kun sellaisen saaja voi päästä eläkkeelle jo 55-vuotiaana. Suomalaiset haaveilevat tutkimustenkin mukaan edelleen varhain alkavista vapaavuosista, joten monet tarttuvat varmasti mielellään tarjoukseen. Mahdollista toki on, että etu tulee korotettuna eläkkeenä eikä varhaistettuna eläkeikänä. Silloin sitouttaminen on ymmärrettävämpää.
Yritysten on kyettävä varautumaan työvoiman ikääntymiseen ja työelämään tulevien ikäluokkien pienenemiseen. Parasta kuitenkin olisi, jos työelämää tehtäisiin houkuttelevammaksi muuten kuin tarjoamalla mahdollisimman varhaista eläköitymistä. Suomalaisille yrityksille se näyttää vain olevan vaikeaa. Työtahtikin kiristetään monesti sellaiseksi, että henkilökunta lähtee mielellään mahdollisimman varhain eläkkeelle. Työn tulokset ovat kuitenkin useimmiten parempia, jos niitä tekee virkeä ja harkitsemaan ehtivä henkilö.
Päättäjien on syytä harkita tarkkaan, kuinka paljon eläkeiän sallitaan vaihdella. Eläkepolitiikan uskottavuus ei kestä sitä, että järjestelmä vuotaa. Sen myötä myös puheet eläkeiän nostosta menettävät uskottavuuttaan.