Henkirikostilastot vanhempien surmaamien lasten lukumääristä ovat raskasta luettavaa, vaikka tilanne onkin kohentunut sitten 1970-luvun.
- Jotta asiaan voidaan puuttua, on tarkasteltava mitkä tekijät surmiin vaikuttavat, sanoo psykiatrian dosentti Hannu Lauerma. Hän työskentelee Turussa ja Vantaalla toimivan Psykiatrisen vankisairaalan vastaavana ylilääkärinä.
Tilastojen mukaan miesten ja naisten tekemät henkirikokset poikkeavat toisistaan. Vuosina 1970-1994 nainen surmasi miestä useammin vastasyntyneen kun taas mies teini-ikäisen lapsensa.
- Tekijänä on sitä todennäköisemmin isä, mitä varttuneempi lapsi on kyseessä, Lauerma sanoo.
Teini-ikäisen surmaaminen on luonteeltaan ja motiiveiltaan erilainen asia kuin vastasyntyneen tai pikkulapsen. Lauerman mukaan suunnitellut teot ovat usein sellaisia, että ase hankitaan valmiiksi ja sitä piilotellaan.
Suomessa mies on henkirikoksen tekijä naista useammin myös silloin, kun tekijä päätyy surman jälkeen itsemurhaan.
Viiden viime vuoden aikana Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen henkirikostietokantaan on kirjattu 16 äidin ja 10 isän tekemää alle 14-vuotiaan lapsen kuolemaan johtanutta rikosta. Yhdeksässä tapauksessa äiti oli yksinhuoltaja.
Lauerman mukaan monissa muissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, lapsensa tappaa useammin isä kuin äiti.
Naisille tukea hoitojärjestelmästä
Lasten surmat ovat vähentyneet Suomessa 1970-luvulta alkaen, mikä on Lauerman mielestä hyvän hoitojärjestelmän ansiota, vaikka kaikkia apu ei tavoitakaan.
- On ihmisiä, jotka kieltäytyvät kaikesta avusta. He ovat jollain lailla yhteiskunnan vastaisia tai epäluuloisia ja sitä mieltä, että heitä ei holhota.
Äidin hyvinvoinnin tilaa voidaan arvioida synnytyslaitoksella ja neuvolassa. Esimerkiksi perheväkivallasta johtuvat ongelmat tai voimattomuus kohdata äitiyttä huomataan usein jo neuvolassa.
- Epärealistisen idealistiset käsitykset siitä, mihin kaikkeen äidin pitää kyetä, altistaa masennukselle ja epätoivolle, joka voi johtaa lapsensurmaan.