Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon valitaan tämän vuoden aikana kaksi uutta piispaa. Arkkipiispa Jukka Paarman seuraajan nimi tiedetään viimeistään 11. maaliskuuta, jolloin vaalissa todennäköisesti tarvittava toinen kierros käydään.
Helsingin uusi piispa eli Eero Huovisen seuraaja aloittaa tehtävässään ensi syyskuun alussa.
Jo ennen näitä on kuitenkin tulossa kolmaskin valinta, jonka kohdalla piispa-sana on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhteydessä syytä panna lainausmerkkeihin. Tällainen luterilainen esipaimen Suomea varten valitaan tänään lauantaina Ruotsin Göteborgissa ja vihitään virkaansa ensi maaliskuussa Helsingissä.
Kyse on Suomen Luther-säätiön palvelukseen tulevasta hengellisestä johtajasta, jonka nimikin on jo lähes varma. Missionsprovinsen- eli Lähetysprovinssi-järjestön kokouksessa tapahtuva valinta osunee Matti Väisäseen, eläkerovastiin, joka aiemmin toimi kirkollisen Kansanlähetys-järjestön pääsihteerinä.
Luther-säätiö on Suomessa tullut tunnetuksi luterilaisen kirkon päälinjan vastaisena oppositioliikkeenä. Sen mielestä kirkko on läpimaallistunut ja naispappeuspäätöksessään apostolisesta uskosta luopunut. Säätiön toiminta on laajentunut tasaisesti, ja sen piiriin on syntynyt jo parikymmentä jumalanpalvelusyhteisöä, joissa palvelusten toimittajiksi kelpaavat vain miespapit.
Osa Luther-säätiön papeista on Suomen kirkkoon aikoinaan vihittyjä pappeja, osa ruotsalaisen Lähetysprovinssin papeiksi vihkimiä pastoreita. Tähän asti säätiöllä ei Suomessa ole ollut piispaa, mutta nyt tuo nähty puute oikaistaan.
Hanke on omituinen siitä näkökulmasta, että samalla kun Luther-säätiö korostaa sinnikkäästi haluaan pysyä kansankirkossa, se valitsee oman piispan, koska kirkon piispat eivät sille kelpaa. Ei kovin loogista, mutta säätiössä katsotaankin, että juuri se on kirkon ydinjoukkoa, ja nykyinen valtasuuntaus edustaa luopiolinjaa.
Tilanne muistuttaa nyt keskiajan katolisen kirkon suurta skismaa, jolloin paavilla oli parhaimmillaan parikin kilpailevaa vastapaavia. Suomi saa nyt ensimmäisen vastapiispansa.
Maallikon silmin tilanne on päätön tai sitten vain tavoittamattoman korkeaa teologiaa. Selvempää olisikin, jos säätiö tekisi selvän pesäeron kansankirkkoon.
Ilmeisesti rohkeus lopulliseen ratkaisuun ei kuitenkaan riitä kummallakaan puolella. Luther-säätio ei uskalla uskalla avata ulko-ovea eikä kirkon johto työntää oppositiota ulos.