Raahen Rantajatseilla
nousi perjantai-illan teemaksi kuin itsestään vastakohtaisuus. Energinen ja ekstrovertti JazzKamikaze sekä introvertti ja lyyrinen Alexi Tuomarila Trio olivat erinomaisen tasavahoja pareja jazzin saralla. Vastapoolin muodostivat myös normirynkytysbluesia esittänyt Charlie Bell & Icemen verrattuna Erja Lyytiseen, jonka rehellinen ja verevä slidekitarointi valloitti yleisönsä.
Vuonna 2005 perustettu JazzKamikaze on uuden ajan kokoonpano, jossa nuoret ja taitavat muusikot toimivat luontevasti ilman raja-aitoja. Nimi on enne, sillä musisoinnille oli luontaista murhaava syöksykierre ja heittäytyminen hetkeen. Norjalais-tanskalais-ruotsalainen kokoonpano teki toimivaa fuusiota musiikin ehdoilla.
Erityisesti kuunnellessa vasta 22-vuotiasta saksofonistia Marius Nesetiä, kiteytyi tajuntaan, että taidon taso on tahdon asia. JazzKamikaze sai esitykseensä rankan grooven ja elämänmakuisen sykkeen ja oli ehdottomasti illan supernova. Tästä kokoonpanosta kuullaan vielä
Alexi Tuomarila Trio oli kuin japanilainen teeseremonia itsemurhalentäjien jälkeen. Lyyrisyys, melodisuus, harmonia ja pelkistetty kauneus toimivat yhtälailla tajunnan laajentajana, mutta lähestyen kuulijaansa kuin vesi - ei voimalla, vaan vastustamattomalla virtauksella.
Musiikin ydin oli selvästi koko ajan esillä palaen kirkkaalla ja puhtaalla liekillä. Kun pääsee soittamisessa tälle tasolle, ying ja yang sulautuvat yhdeksi. Se onnistuu vain harvoilta ja valituilta - parhailta.
Erja Lyytinen ilahdutti
Tätä taustaa vasten Charlie Bell & Icemen oli tylsä bluespannukakku, joka kyllä viihdytti hyvin, mutta musiikillisesti oli sisällyksetöntä blueskaavan jauhantaa. Edes Charlie Bellin hyvä lauluääni ei jaksanut nostaa kokonaisuutta mitenkään erityisesti plussan puolelle.
Siksi ilo oli suuri, kun Ruiskuhuoneen takapihalla esiintynyt Erja Lyytinen Band näytti, mistä rehellisessä bluesissa on kyse. Vaikka nimen perusteella olisi odottanut ennemminkin tangolavojen artistia, oli pieni punapää kitaransa kanssa todella positiivinen yllätys.
Maanläheistä ja taitavaa perusbluesia tunteella esittänyt kokoonpano oli vahvoilla sekä nopeissa että hitaissa kappaleissa.
Erja Lyytinen on kovatasoinen kitaristi, jota kuuntelee mielikseen. Ainoa epäsuhta esityksessä oli liian artikuloitu ja laulumainen ääni suhteessa muuhun kokonaisuuteen. Kun lauletaan viskin juonnista ja rankasta elämästä, olisi kokonaisuus uskottavampi, jos ääni olisi kulunut ja käheä. Muuten täysillä lataava ja aidosti yleisöönsä kontaktin ottava Lyytinen on täysverinen bluesartisti.
Tervemenoa Bonnie Raittin ja muiden oman tien kulkijoiden joukkoon.
Raahen Rantajatseilla on ennenkin ollut hyvä vainu nousevien nimien suhteen. Sen osoittivat JazzKamikaze sekä Erja Lyytinen Band. Kun vielä kontrastitkin osuivat päälavalla kohdakkain Alexi Tuomarilan ansiosta, oli perjantai erittäin hyvä musiikillinen kokonaisuus.