Pääkaupunkiseudulta on aina silloin tällöin kuultu, että se elättää muuta Suomea. Nyt kun maakuntahallintoa suunnitellaan, samansuuntaista viestiä on alkanut kuulua myös muista isoista kaupungeista.
Mitenkähän lienee?
Maakuntakeskuksiin on koko maakunnan yhteisin varoin rakennettu kuntayhtymien tiloja, sairaaloita, hallintoa, koulutuskeskuksia. Niiden työntekijät maksavat veronsa kaupunkiin ja sen satelliittikuntiin. Kaupungeissa ja niiden liepeillä sijaitsevat yleensä suuret kauppakeskukset, joiden asiakaskunnasta merkittävä osa tulee ympäröivästä maakunnasta.
Esimerkiksi Oulun asukasluku on noin puolet maakunnan asukasluvusta – varovasti arvioiden muun maakunnan väestö kantaa Oulun seudun kauppakeskuksiin kolmanneksen niiden myyntituloista. Siis myös kauppakeskusten sijaintikunnalleen maksamista veroista.
Isot kaupungit päivittelevät myös muun maakunnan väestörakennetta: paljon hoidettavia ikäihmisiä, ja tulevissa sote-maakunnissa se maksaa. Niin on. Koska nuoret – maakunnan kuntien perus- ja lukio- ja osin ammattikouluttamat – muuttavat töihin kaupunkeihin maksamaan sinne veronsa. Nykyisessä kuntajärjestelmässä maaseutukunnat ovat maksajina ihmisen elinkaaren alkupäässä ja sitten taas loppupäässä. Elinkaareen kuluvan työiän hyödyt taas kerääntyvät hyvin suurelta osin kaupunkeihin.
Maakunnan kokoinen alueyksikkö on alueen rahavirtojen osalta nykyistä oikeudenmukaisempi. Maakunnan kuntien kouluttamat nuoret tulevat keskuskaupungeissa jatkossakin hyödyttämään verorahoillaan omaa maakuntaa, eikä koulutusetu valu yksin keskuspaikkoihin. Maakunnan yhteisissä laitoksissa työskentelevät hyödyttävät aluetta, samoin kauppakeskusten asiakkaat.
Maakuntahallinnon kynnyksellä ei pidä sortua siihen vastakkainasetteluun, mitä maakuntakeskukset ovat nostaneet esiin.
Tämä kirjoitus nostaa esiin sen toisen näkökulman, mutta tämäkin pitää jatkossa unohtaa, myös Pohjois-Pohjanmaalla.
Maakunnan kunnat ovat ylpeitä Oulustaan ja vastaavasti Oulun on syytä ylpeillä muusta maakunnasta, jonka elinvoima koko ajan rakentaa Oulun keskustaa.
Vastakkainasettelua näyttää olevan myös maakuntahallinnon rahoituksen suunnittelussa. Maaseutukunnat kannattavat pääosin maakunnan omaa verotusoikeutta. Keskuskaupungit taas valtiolta tulevaa rahoitusta.
Tämä saattaa olla myös perustuslaillinen kysymys: onko maakunnalla itsehallintoa, jos valtiovalta antaa rahat ja todennäköisesti samalla määrittelee, mihin ne saa käyttää?
Moniportaisessa verotuksessa on toki ongelmansa. Itsehallinnollinen kunta ja maakunta päättävät periaatteessa itse verotuksensa tason.
Päättämättä lienee vielä sekin, onko mahdollinen maakunnan kantama vero tai valtion kantama sote-vero progressiivinen vaiko nykyisen kuntaveron tapaan prosentuaalinen.
Jos maakuntaveroon mennään, suomalainen verotus tulee kokemaan täydellisen muodonmuutoksen nykyiseen verrattuna. Kuntien ja maakuntien verotukselle joudutaan säätämään kattorajoja. Joudutaan luomaan verotulojen tasausjärjestelmä myös maakuntaverotukseen. Erilaiset verovähennysoikeudet tulevat pohdittavaksi – mitä vähennetään ja mistä verosta? Onko verotettava tulo yhtä suuri kaikissa kolmessa verottajaportaassa? Miten taataan se, että kokonaisveroaste ei nouse?
Mutta kumpi järjestelmä olisi edullisempi? Maakunnalle ja sen osille, ei organisaatioille vaan keskuskaupungin ja maaseutukuntien ihmisille?
Pohdin nyt lähinnä Pohjois-Pohjanmaata, jonka tietysti parhaiten tunnen.
Jos valtio antaa rahat, se myös sanoo mihin ne käytetään. Tunteeko keskushallinto Oulu Regionin tarpeet? Eduskunnan enemmistö on jostakin muualta kuin Pohjois-Pohjanmaalta – tai jostakin muusta yhdestä maakunnasta – joten kysymys kuuluukin: tuntevatko keskushallinnon virkamiehet Oulu Regionin tarpeet? Niin hyvin, että pystyvät oikeudenmukaisesti ohjaamaan päättäviä poliitikkoja?
Viime vuosilta on hyviä esimerkkejä siitä, kun valtion virastoja on pyritty hajasijoittamaan. Niitä on mennyt Rovaniemelle, Kuopioon, Mikkeliin ja ties minne. Oulu on kierretty hyvin. Maakunta pystyy itse parhaiten päättämään, mitä täkäläisten ihmisten palvelujärjestelmä tarvitsee. Jos maakunnalla on valta päättää mihin se rahansa panee. Sillä maakuntahallinnon tulee olla oman alueen palvelujärjestelmä.
Eikä meidän yhteisen Oulumme tarvitse yhtään olla huolissaan siitä, että muu maakunta jyräisi Oulun. Järkevien hankkeiden taakse Oulu ja sen lähialueet saavat aina kokoon tarvittavan enemmistön maakunnan päättävissä elimissä, jos joku sitten vielä näitä vastakkainasetteluja haikailee.
Niilo Keränen on lääkintöneuvos ja kansanedustaja (kesk.) Taivalkoskelta.