Turkin ennenaikaisten parlamenttivaalien tulos oli osoitus islamilaisen AKP:n voimasta. Sen saamat lähes 47 prosenttia äänistä on vastaansanomaton kansalaisten mielipiteen ilmaus. Mikään puolue ei ole saanut Turkissa samanlaista kannatusta sitten 1950-luvun, ja pääministeri Recep Tayyip Erdogan voi näin jatkaa poliittisesti entistä vahvemmalla valtakirjalla.
Tosin puolueen kansanedustajien määrä samalla laski. Tämä selittyy sillä, että aiemmin vain kaksi puoluetta oli kyennyt ylittämään kohtuuttoman korkean, kymmenen prosentin äänikynnyksen. Nyt yli meni kolme puoluetta ja lisäksi joukko itsenäisiä kansanedustajia kurdialueilta.
Johtava oppositiopuolue, nykyisen modernin tasavallan perustajan Kemal Atatürkin perintöä kantava CHP on syyttänyt AKP:ta uskonnon tuomisesta politiikkaan. Opposition esittämä pelottelu jätti äänestäjäkunnan kylmäksi. AKP:n "islamilaiset juuret" eivät tarkoita, että puolue aikoisi mullistaa Turkin ja lopettaa uskonnon ja valtion toisistaan erottamisen.
Seuraava jännityksen kohde on, mitä Turkin vahva armeija tekee. Kenraalit ovat usein mieltäneet armeijan maallistetun valtiojärjestyksen tukipylvääksi. Armeijan pitäisi kuitenkin malttaa pitää sormensa erossa politiikasta. Turkin vaaleissa demokratia toimi äänikynnystä lukuun ottamatta moitteetta. Oppositio voi vain katsoa peiliin miettiessään oman kehnon menestyksensä syitä. Äärioikeistolaisena pidetyn MHP:n menestys täydensi kemalistien romahdusta.
Parlamentin ensimmäisiä tehtäviä on jatkaa uuden presidentin valintaa. Keväällä tästä syntynyt sotku pakotti ennenaikaisiin vaaleihin, ja nytkin oppositio voi tehdä etenemisen mutkikkaaksi. Vaalitulos puhuu kuitenkin sen puolesta, että ajatuksella AKP:n presidentistä on vankka tuki.
AKP perustettiin vasta 2001. Turkin politiikassa se on yhä tuore voima. Sen menestystä tukee vahva talouskasvu ja maaseudun elinolojen kohentuminen. EU-jäsenyys on puolueen keskeisiä tavoitteita. On vaikea nähdä, että puolueen menestys uhkaisi Turkin perusolemusta kuten oppositio on väittänyt. Enemmän noissa väitteissä saattaa olla kyse siitä, että Istanbulin ja Ankaran vanha poliittinen eliitti on menettänyt otettaan vallan kahvasta.
Jos kemalistit tahtovat palata valtaan, käytettävissä on sama keino kuin oppositiopuolueilla yleensä demokratioissa. Toiminta ja tavoitteet on uudistettava ja vedottava niin äänestäjiin.