Irak-vuodon ensimmäinen käräjäpäivä ei tuonut mitään merkittävää uutta lähtöasetelmiin. Sekä pääsyytetty, tasavallan presidentin entinen neuvonantaja Martti Manninen että ex-pääministeri, kansanedustaja Anneli Jäätteenmäki (kesk.) kiistivät jyrkästi syyllistyneensä rikokseen asiassa. Toisaalta molemmat puhuivat toistaan vastaan asian keskeisien vaiheiden selvittelyssä.
Martti Mannisen asianajaja Matti Wuori kiisti Martti Mannisen syytteen virkasalaisuuden rikkomisesta ennen kaikkea yksilöimättömänä. "Laillisuusperiaate edellyttää täsmällisyyttä ja jos syytteessä ei ole kyetty kertomaan, kuinka teko täyttyy, se pitää hylätä", painotti Wuori.
Wuoren mukaan asiakirjoja on liikkunut Manniselta Jäätteenmäelle, mutta ne eivät ole olleet valtionsyyttäjä Jorma Äijälän ja ylitarkastaja Simo Kolehmaisen ajaman syytteen mukaisesti salaisia. Wuori jopa kummasteli, kuinka hänen päämiestään voidaan epäillä epämääräisesti leimattujen asiakirjojen levittämisestä, kun samanaikaisesti eduskunnan puhemies Paavo Lipponen kehottaa kaikkia kansalaisia lukemaan keskeisimpää niistä Hymy-lehdestä ja vähättelee salaisuuden merkitystä Apu-lehdessä.
"Miksi Hymy-lehteä ei ole vaadittu vastuuseen asiassa. Sehän todellisen teon teki, kun julkaisi salaisimman asiakirjan", Wuori penäsi todistajana kuullulta ulkoministeriön tietohallintojohtajalta Martti Favorinilta.
Favorin totesi, että ministeriö katsoo ensin Mannisen ja Jäätteenmäen oikeudenkäynnin lopputuloksen.
Jäätteenmäen asianajaja Aarno Arvela keskitti yllytys-tai avunantosyytteen Mannisen rikokseen kiistämisen terävimmän piikin niin ikään asiakirjojen salaisuuteen ja totesi itse asiassa ne kaikki täysin merkityksettömiksi. Syyttäjien esiin nostamista 40 asiakirjasta ainakin kolme on Arvelan mukaan varmasti ollut esillä jo ennen Mannisen faksilähetystä eduskunnan suuressa valiokunnassa, jonka jäsen Jäätteenmäki on. Arvela jätti asiasta oikeudelle todisteeksi valiokunnan virkamiesjohdolta hankkimansa lausunnon.
"Jäätteenmäki ei ole taivutellut Mannista eikä edistänyt hänen tekoaan taikka edes pyytänyt tiivistelmiä Manniselta. Syyttäjän tiedot ovat virheellisiä. Jäätteenmäki on ollut ainoastaan yhden kerran yhteydessä Manniseen ja sekään yhteydenotto ei liittynyt tähän asiaan", sanoi Arvela.
Faksi surisi
Asiassa on ilmeisen riidatonta vain se, että Manninen faksasi tammikuun lopun ja maaliskuun 24. päivän välisenä aikana viime vuonna kaikkiaan 1 394 sivua 196 lähetyksessä Jäätteenmäelle. Äijälä ja Kolehmainen eivät kuitenkaan saaneet Jäätteenmäkeä myöntämään mitään poikkeuksellista siinä, että tasavallan presidentin kanslia suolsi hänen kotiinsa sijoitettuun keskustan omistamaan faksiin erilaisilla salausmerkeillä varustettuja asiakirjoja.
"Ei tullut mieleenikään, että olisi tapahtunut jotain oikeudetonta, koska lähetykset oli varustettu tasavallan presidentin kanslian kansilehdellä. Olin siinä luulossa, että minut on otettu viralliseen jakeluun ja olin jopa otettu tästä. Kieltäytyminen olisi ollut tökeröä. Tosin suurin osa papereista oli rutiiniluonteista massavirtaa. Suurinta osaa papereista en edes lukenut", väitti
Anneli Jäätteenmäki.
Jäätteenmäki myös kiisti Mannisen sanat siitä, että he olivat 28. tammikuuta Töölössä sijaitsevassa ravintola Mamma Rosassa sopineet faksipalvelusta ja samassa yhteydessä Manninen näytti myös esille nostetuista asiakirjoista salaisinta eli pääministeri Lipposen ja 9.12.2002 Washingtonissa presidentti George Bushin kanssa käymistä keskusteluista tehtyä muistiota. Mannisen mukaan Jäätteenmäki luki tärkeimmän ykkössivun ja teki siitä jotakin merkintöjä omiin papereihinsa. Jäättenmäen mukaan hän sai tiedon muistiosta vasta maaliskuun 6. päivä.
Vastaajat olivat eri mieltä myös siitä, miksi Jäätteenmäki yritti pääministerinä jo ollessaan tavoittaa viitenä kesäkuun 2003 päivänä Mannista. Tämän mukaan Jäätteenmäen selkeänä aikomuksena oli tuoda esille, mitä hän oli puhunut poliisille esitutkinnassa, jotta osapuolet kertoisivat kutakuinkin yhteneväisesti esitutkinnassa. Manninen ei niellyt tätä tarjousta.
Jäätteenmäki myönsi, että hän siteerasi maaliskuun 6. päivän jälkeen kohumuistiosta kahta kiitoslausetta ja osittain myös USA:n varaulkoministerin Grossmanin briifausasiakirjaa, jota hän ei tiennyt salaiseksi.