Sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten ääni kuuluu jatkossa paremmin, kun kuulemissäännös kirjataan lakiin.
Muutoksille löytyi vastakaikua vasta sen jälkeen kun julkisen kohun aiheuttama paine oli noussut riittävän kovaksi.
Sijaishuollossa olevat lapset ja nuoret saavat jatkossa äänensä paremmin kuuluville, kun viranomaiset tekevät tarkastuskäyntejä sijaishuollon yksiköihin. Lasten kuulemisesta tulee pakollista.
Kuulemista koskeva säännös lisätään lastensuojelulakiin vielä tänä syksynä. Vastaisuudessa ei siis riitä, että tarkastuskäynneillä valvontaviranomaiset ottavat huomioon vain henkilöstön tai viranomaistahojen näkemykset.
Outoa onkin, että valvonnassa on tähän asti oltu niin vähän kiinnostuneita lasten ja nuorten mielipiteistä. Sen sijaan kertomusten on epäilty olevan jo lähtökohtaisesti väritettyjä. Lasten ja nuorten kokemukset sijoitus- ja koulukotiarjesta ovat kuitenkin jotain sellaista, mitä pitää kuulla heiltä itseltään.
Lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen perusteella lapsia olisi toki voinut kuulla tähänkin asti. Lakimuutos on kuitenkin myönteinen asia, sillä se vahvistaa aidon kuulemisen merkitystä, kun säännös kirjataan lakiin. Jatkossa lasten oikeutta tulla kuulluksi ei voi kiertää millään verukkeella.
Sijoitettujen lasten ja nuorten kannalta merkittävä uudistus liittyy myös oikeusturvan paranemiseen. Käytännön konkreettinen asia on, että lapseen kohdistuvia rajoituspäätöksiä saa tehdä vain koulutuksen saanut henkilö.
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) esitteli torstaina toimenpidepaketin lastensuojelulakiin tulevista muutoksista. Ehdotukset valmistuivat pikavauhtia sen jälkeen kun Kaleva oli kertonut Nuorten Ystävien Muhoksella ylläpitämän Pohjolakodin epäkohdista.
Vyyhti alkoi purkautua eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen koulukotiin viime huhtikuussa tekemästä yllätystarkastuksesta, joka paljasti laittomuuksia ja lapsia nöyryyttäviä käytäntöjä.
Koulukodista oli vuosien varrella valitettu useaan otteeseen valvovalle viranomaiselle, mutta valitukset eivät johtaneet merkittäviin muutoksiin. Lapsiasiamies Tuomas Kurttila oli lisäksi viestinyt koulukotien epäkohdista ja erityisesti rajoitustoimenpiteistä ministeriölle. Vasta julkinen kohu toi asialle riittävää painoarvoa.
Lastensuojelullisten toimien parissa olevien lasten ja nuorten määrät ovat hämmentävän suuria ja kertovat karua kieltään perheiden vaikeuksista. Lasten ja nuorten äänen herkempi kuuleminen on perusteltua, sillä ongelmat ovat vain kasvaneet viime vuosina. Kodin ulkopuolisten sijoitusten määrä on kaksinkertaistunut 1990-luvun alusta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lastensuojelutilaston mukaan kodin ulkopuolelle oli viime vuonna sijoitettuna lähes 18 000 lasta, joista huostassa oli yli 10 000 ja kiireellisesti sijoitettuna hieman yli 4 000. Koulukotilapsien määrä oli noin 300. Laskelma synkkenee, kun mukaan otetaan lastensuojelun avohuollon asiakkaina viime vuonna olleet lähes 56 000 lasta ja nuorta.
Lasten ja nuorten hätään on suhtauduttava vakavasti. Parasta olisi, jos riittävästi resursoitu apu saataisiin jo avohuollossa ennen ongelmien syvenemistä.