Vasta suuret ilmastonmuutokseen yhdistetyt katastrofit ja ennen kaikkea jättitaifuunin aiheuttama tuho vuonna 2033 Hongkongin alueella johti siihen, että Kiina alkoi vihdoin käyttää vaikutusvaltaansa voimaperäisesti ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen.
Tämä on yksi ilmastonmuutosta koskeva skenaario Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) viime viikolla julkistamassa muistiossa, jonka nimenä on enteellisesti Tulevaisuuden vihreät ammatit ja ilmastonmuutoksen vastahakoinen hyväksyminen.
Osmo Kuusen kirjoittamassa raportissa vihreillä ammateilla tarkoitetaan ensi sijassa ilmastonmuutosta ehkäiseviä ammatteja. Pyrkimys on siis hillitä muutosta, ei korjata sen aiheuttamia tuhoja.
Mielenkiintoisempi näkökulma liittyy kuitenkin muistion toiseen aiheeseen: ilmastonmuutoksen hyväksymiseen.
Kuusen mukaan pelkkä tieto ilmastomuutoksen etenemisestä ei riitä sen aktiiviseen torjuntaan, vaan tarvitaan riittävän dramaattisia tapahtumia, jotka pakottavat ottamaan ilmastonmuutoksen tosissaan.
Itse kukin voi miettiä, onko tämä näkemys pessimistinen vai realistinen.
Kuusen käyttämät skenaariot pohjautuvat YK:n Millennium Ecosystem Assessment -hankkeeseen ja ovat itse asiassa siitä päivitettyjä versioita.
Ei ole sattumaa, että skenaarioissa tuhoisa taifuuni tapahtuu Hongkongissa. Kuusen viesti on, että maailma voi ryhtyä toden teolla torjumaan ilmastonmuutosta vasta kun Kiina on poliittisesti kypsä tehokkaisiin toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Ja ratkaisevaa siis on, milloin vahingot ovat riittävän rajuja pakottaakseen Kiinan aktiiviseen toimintaan.
Kiinan keskeinen asema perustuu käsitykseen, jonka mukaan hiilidioksidipäästöjä aiheuttava tuotanto on siirtymässä maihin, joissa päästöistä ei rangaista. Kiina on yksi ja ehkä tärkein näistä maista.
Lisäksi Kiinan merkitystä lisää se, että yli 1,3 miljardin asukkaan maa vaurastuu vauhdilla ja myös sen oma kasvava kulutus lisää päästöjä.
On Kuusen mukaan hyvin ymmärrettävää, että vihdoin voimakkaalle taloudellisen kasvun uralle pääsyt Kiina hyväksyy hyvin vastahakoisesti ilmastonmuutoksen asettamat vaatimukset. Sama pätee myös Intiaan ja Brasiliaan.
Tässä yhteydessä nopeus on kuitenkin valttia: mitä ripeämmin päästäisiin aloittamaan ilmastonmuutoksen hillitseminen, sitä useammalta taifuunilta säästyttäisiin.
Onko nyt sitten vain odotettava, että Kiinaan iskee jokin luonnonmullistus?
Kuusen mielestä ei. Muiden maiden tulee toimia kansainvälisellä areenalla niin, että ratkaiseva muutos Kiinan asenteissa tapahtuu mahdollisimman nopeasti.
Kuusi korostaa, että Kiinan painostaminen olisi myös sen oman edun mukaista.
Sitä raportissa ei kerrota, mikä saisi muut maat painostamaan Kiinaa. Tarvitaanko tähänkin katastrofeja Saksassa, Ranskassa ja Suomessa? Rankkasateita, tulvia tai helteitä?
Ja miten tämä painostaminen tehtäisiin? Tällä hetkellä näyttää, että painostamiseen ei ole keinoja eikä kaikilla haluakaan.
Raportin mukaan on myös tärkeää toimia niin, että valmiudet ovat hyvät nopeaan ja tehokkaaseen toimintaan sitten kun todellinen mahdollisuus ilmastonmuutoksen käsittelyyn viimein avautuu.
Tässä korostuvat vihreät ammatit: ympäristöteknologian tulisi olla valmista käytettäväksi kun Kiinan kurssi kääntyy.
Skenaariossa vuoden 2033 taifuuni tuli liian myöhään: maailman lämpötila on vuonna 2050 noin 3,4 astetta korkeampi kuin esiteollisena kautena, ja ilmastonmuutos on karkaamassa ihmiskunnan hallinnasta.