Vasen puolustaja - siis joukkueen vähäisin pelaaja? Tuolle paikallehan valmentaja osoittaa joukkueen yhdennentoista pelaajan, sen viimeisen.
Kim Kaijalainen naurahtaa ja puistaa päätään. Hän myöntää, että tällainen legenda elää, mutta ei myönnä väitteen todenperäisyyttä.
"Täyttä puppua. No, ehkä niin on joskus ollut joissakin puulaaki- tai junnuporukoissa."
AC Oulun vasempana puolustajana pelaava Kaijalainen näyttää, ettei hän ole aamulla pannut tosikkokenkiä jalkoihinsa.
"Ainakin meidän joukkueessamme tuolla paikalla pelaa kaveri, joka kuuluu porukan fiksuimpiin", hän velmuilee.
Kaijalainen sanoo, että hän tykkää nykyisestä pelipaikastaan.
"Ainakin tässä meidän porukassamme ja systeemissämme se sopii minulle hyvin. Kun tilanne tulee, saan nousta tukemaan hyökkäyksiä. Alas ei tarvitse jäädä makaamaan, mutta kaiken on tietenkin tapahduttava puolustamisen ehdoin."
Jalkapallo vei
Jos Oulussa olisi 1990-luvulla ollut menestyvä koripallojoukkue ja laajempi innostus lajiin, olisi Kaijalaisesta voinut tulla menestyvä sukanheiluttaja ja levypallomies.
"Olin pikkupoika, kun isä vei minut Ynnin koripallotreeneihin. Pelasin monta vuotta, mutta ei se ollut minun lajini."
Nyt Seppo Kaijalainen seuraa silmä kovana poikansa tekemisiä Castrénin jalkapalloviheriöllä.
"Kyllä me keskustelemme isän kanssa näistä asioista aina silloin tällöin. Joskus - tai oikeastaan aika usein - juttu kääntyy herkästi vanhoihin aikoihin ja tietenkin myös Ynniin ja koripalloon. Pitääkö muuten paikkansa, että isä olisi ollut silloin joskus koko kaupungin ylivoimaisesti paras kolmen pisteen heitoissa ja että pitkälle hänen johtamanaan Ynni olisi voittanut A- ja B-nuorten SM-hopeaa?"
"Muistelen, että niin minulle on kerrottu."
Kim Kaijalainen sanoo lopettaneensa koripallon ja jääkiekon, koska hän huomasi olevansa paljon parempi jalkapallossa.
"Joku vääräleuka on kyllä sen kuultuaan lohkaissut, että enpä minä sitten ole voinut ollakaan kovin kummoinen koripalloilija tai lätkän pelaaja."
Oppia ikä kaikki
Kaijalaisen ensimmäinen liigakausi on ollut resuinen.Takana on vasta viisi pelattua ottelua.
Lahdessa tullut jalkavamma piti hänet sivussa kentiltä viiden sarjaottelun ajan. Lisäksi hän on ehtinyt jo kahdesti katsellut erotuomarin punaista korttia ja joutunut pelikieltoon.
"Ymmärrän ja hyväksyn ulosajoni ottelussa Helsingissä HJK:ta vastaan. Silloin minun oli pakko estää sääntöjenvastaisesti vastustajan läpiajo", Kaijalainen kertaa.
"Mutta erotuomari Vesa Pohjosen Maarianhaminassa antamaa toista varoitusta en käsitä. Pelasin kuulemma vaarallisesti, ja jalkani osui Erik Sandvärnin päähän. Tämä jalka - katso nyt, eihän se pökkelö suostu edes taipumaan niin ylös, että se yltäisi jonkun päähän asti."
Kaijalainen on 25-vuotias. Hän tuntee oppivansa koko ajan lisää jalkapallosta ja puolustajan roolistaan.
"Virossa nykyisin valmentava Pasi Rautiainen väitti jossakin haastattelussa, että 23-vuotiaalle jalkapalloilijalle ei voi enää opettaa mitään. Olen hänen kanssaan täysin eri mieltä. Ainakin minä olen oppinut hurjasti lisää myös tämän kauden aikana."
"Että kuka on ollut pahin vastustaja pideltäväksi? Ei kukaan. Yksikään hyökkääjä ei ole päässyt viemään minua. Kyllähän kylmä totuus on, että minä olen vienyt puhtaasti niitä jokaista", Kaijalainen naureskelee.
