Juuri mikään ei viittaa siihen, että vasemmisto voisi palauttaa vuosikymmenten takaiset asemansa. Suomen vasemmistopuolueilta puuttuvat omat erottuvat tavoitteet.
Yleisradion Taloustutkimuksella teettämä mielipidetutkimus näytti sunnuntaina sekä SDP:lle että vasemmistoliitolle kannatuksen nousua. Vasemmistoliitolla huhtikuun luku oli 0,8 prosenttiyksikköä korkeampi kuin kuukausi aiemmin ja kannatus siten 8,9 prosentissa.
SDP:llä 1,8 prosenttiyksikön nousu edellisestä mittauksesta veti puolueen kannatuksen 19,1 prosenttiin. Jos vasemmistoliiton suosion muutos voi vielä selittyä mittauksen epätarkkuudella, SDP:n kohdalla voi jo puhua suosion kasvusta.
Nyt mitatuilla numeroilla vasemmiston kokonaiskannatus on 28 prosenttia. Vuoden takaisissa eduskuntavaaleissa samojen kahden puolueen yhteiskannatus oli 27,2 prosenttia. Lisäksi kaksi pientä kommunistipuoluetta kokosi yhteensä 0,4 prosenttia äänistä.
Suosion pieni värähdys ylöspäin on tuskin merkki suuresta käänteestä. Mitatun muutoksen takana lienee demarien kohdalla lähinnä äänestäjien paluumuutto perussuomalaisten leiristä.
Pitkällä jaksolla vasemmiston kannatuskäyrä on yksittäisiä nytkähdyksiä lukuun ottamatta valunut Suomessa alamäkeä. Edellisen kerran vasemmisto sai eduskuntaenemmistön vuonna 1966. Jos Suomessa ei nähdä täysin odottamattomia yhteiskunnallisia mullistuksia, vasemmiston yhteiskannatus tuskin enää nouseekaan takavuosikymmenten lukemiin.
Vasemmiston alamäen syyt ovat ilmeisiä. Ensinnäkin ne epäkohdat, joita korjaamaan vasemmistopuolueet syntyivät, on suomalaisessa yhteiskunnassa pitkälle hoidettu kuntoon. SDP:n vuonna 1903 Forssan kokouksessa asettamat suuret tavoitteet eli kahdeksan tunnin työpäivä, vähimmäispalkka ja oppivelvollisuus vietiin maaliin jo ajat sitten, ja jopa kirkon ja valtion ero on muutamia säikeitä lukuun ottamatta toteutunut.
Vasemmistoliiton edeltäjä SDKL ammensi aikoinaan kannatuspohjaa sosialistisella ideologialla. Sosialismi osoittautui kuitenkin sisältä mädäksi, mikä murensi Suomessakin laitavasemmiston uskottavuutta ja ison osan kannatuksesta. Vasemmistoliitto on Paavo Arhinmäen kaudella pyrkinyt muuntumaan vihertäväksi puolueeksi, mutta sillä tiellä vastaan tulee jo pitkään toiminut ympäristöpuolue, vihreät.
Ehkä keskeisin vasemmiston heikentyneen kannatuksen syy on siinä, että puolueen vanha kannattajakunta, se perinteinen työväki, joka tänään vappupuheissakin nostetaan korkeaan arvoon, on olennaisesti kutistunut. Raskasta tehdastyötä pienellä palkalla takavuosikymmeninä tehneiden prosessityöläisten ja vaiheompelijoiden lapset ovat keskituloisia toimihenkilöitä, joihin perinteinen vasemmistoideologia ei entiseen tapaan pure.
Niin valmis paikka Suomi ei vieläkään ole, ettei syrjäytyneiden ja heikoilla olevien asioissa ole parantamisen varaa. Vasemmiston kannalta suuri ongelma ja ristiriitaisuus on kuitenkin siinä, että ainakin tavoitteiden tasolla saman oikeudenmukaisuutta ja huolenpitoa korostavan näkemyksen jakavat käytännössä kaikki muutkin puolueet.