Kansan Uutisten raju hyökkäys Suvi-Anne Siimestä vastaan nosti pintaan tyytymättömyyden nuorta ja itsenäistä puheenjohtajaa kohtaan. Siimestä tuskin saadaan aisoihin tavanomaisin keinoin, eikä näköpiirissä ole hänelle vakavaa haastajaa.
Kun laskevalla kannatuskäyrällä oleva puolue lentää kahden vaalikauden jälkeen oppositioon, on päivänselvää, että edessä on väistämättä jonkinlainen jälkipyykki. Vasemmistoliitossa on kuohunut pitkään pinnan alla, mutta valta kuitenkin rauhoitti kummasti. Puheenjohtaja Suvi-Anne Siimeksen itsenäisiin otteisiin ja linjauksiin tyytymättömät puolueaktiivit pitivät mölyt mahassaan niin kauan kuin puolue oli hallituksessa. Kritiikki jäi satunnaisen tuntuiseksi "ay-jäärien" purkaukseksi.
Viime tiistaina kuitenkin jysähti. Vasemmistoliittoa lähellä oleva lehti, Kansan Uutiset, käytti pääkirjoituksessaan epätavallisen kovaa kieltä Siimeksestä. Hän oli asettanut lehden mielestä Tarja Halosen tukemiselle liian tiukkoja ehtoja. Sivusta seuraavat haukkoivat henkeään, kun lehti julisti, että "Siimeksen kannanotoissa ei ole logiikan häivääkään".
Kirjoitus olisi helppo leimata päätoimittajan onnettomaksi vahingonlaukaukseksi. Kyse on kuitenkin muusta. Kirjoitus oli merkki siitä, että tyytymättömyys Siimestä kohtaan voimistuu puolueessa nyt, kun se ei ole enää vallan kahvassa. Siimes totesi itsekin Kalevassa perjantaina, että vasemmistoliiton edessä voi olla taistelu puolueen suunnasta. Ensimmäinen mahdollinen paikka sille on jo ensi kesän puoluekokouksessa, ja esimakua siitä voidaan saada jo tänään puolueen valtuustossa.
Siimestä arvostellaan monista eri syistä. Yksi kritiikin aihe on se, että hän toimii liian itsenäisesti. Siimes on uuden ajan puoluejohtaja, joka puhuu ja liikkuu nopeasti ja jolla ei ole ikänsä takia vanhoja puoluerasitteita. Siimes loisti vasemmistoliiton hallituskaudella mediassa ministeriasemansa turvin. Kollektiivisuuden perintöä harteillaan kantavassa puolueessa vierastetaan tällaista yksilöllistä tähteyttä.
Vakavampi tyytymättömyyden aihe koskee puolueen linjaa. Kuinka lähelle SDP:n kylkeä vasemmistoliiton pitää liimautua oppositiossa ja kuka määrää puolueen linjan? Vasemmistoliiton eräiden ay-vaikuttajien mielestä puolueen ainoa turva hallitukseen pääsyssä on läheinen yhteistyö SDP:n kanssa. Siimes vetää itsenäistä linjaa, kuten hänen Halosen ehdokkuuden tukemiselle asettamansa kovat ehdot ja ydinvoiman vastainen kantansa ovat osoittaneet.
Kolmas tyytymättömyyden aihe on järjestötyö. Siimes ei panosta kriitikoiden mielestä siihen riittävästi eikä kuuntele kenttää tarpeeksi. Neljäs synti ovat vaalitappiot. Niistä häntä syyttää muun muassa päätoimittaja Yrjö Rautio.
Kuinka vakavaa tämä liikehdintä oikein on ja mihin se johtaa? Ainakin toistaiseksi näyttää siltä, ettei Siimeksellä ole syytä erityiseen huoleen. Kritiikissä heijastuvat sukupolvieroihin liittyvät poliittiset kulttuurierot ja vieroitusoireet vallasta luopumisen takia. Jotta tilanne muuttuisi tukalaksi hänen kannaltaan, pitäisi löytyä vakavasti otettava vastaehdokas, mutta sellaista ei ole näkyvissä. Eikä ainakaan sellaista, jonka avulla vasemmistoliitto voisi kasvattaa etäisyyttä raskaaseen menneisyyteensä.
Siimes on liian monilla ulottuvuuksilla päätä pitempi kaikkia muita puolueessaan. Vaalitappiostakaan häntä ei voi panna tilille. Ilman Siimestä vasemmistoliiton vaalitulos olisi ollut vielä huonompi ja kannatusennuste nykyistäkin huolestuttavampi.