Vasemmistoliittoa riepoo kamppailu, jolle ei näy loppua. Puolueen kriisin ratkaisuksi esitetty yhdistyminen SDP:hen on kuitenkin helppoa vain teoriassa.
Vasemmistoliiton sisäiset paineet pulpahtelivat pintaan taas viime viikonloppuna puolueen ohjelmaseminaarissa. Puheenjohtaja Suvi-Anne Siimeksen aseman tuskaisuudesta kertoo paljon se, miten hän kuvaili tuntemuksiaan. Hän sanoi olleensa viime ajat kuin jäseniä repivässä kidutuspyörässä, jossa vetäjänä on "menneisyys".
Samassa tilaisuudessa Siimes määritteli oman poliittisen historiansa. Kuulijoille tuskin oli yllätys se, ettei Siimes ole ollut koskaan kommunisti. Hämmennystä kuitenkin saattoi aiheuttaa se, miten Siimes kuvausta jatkoi. Hän sanoi, ettei ole koskaan ollut edes "minkään sortin sosialisti". Huomattava osa vasemmistoliiton kannattajista tuskin lukee tunnustusta Siimekselle meriitiksi.
Pesäeron teko menneisyyteen on ollut Siimeksen vuonna 1998 alkaneen puheenjohtajakauden suuria tavoitteita. Yhtä selvää on, että puolueessa on paljon väkeä, joka haluaa pitää perinteisestä vasemmistolaisesta ajattelusta kynsin hampain kiinni, eikä ole luopunut sosialistisista unelmistaan. Se on puoluetta sisältä jäytävän kiistan perussyy, eikä tuon jännitteen laukeaminen ole näkyvissä.
Paineita Siimeksen niskaan kasaa moni asia. Kriitikot muistuttavat puolueen vaalimenestyksestä nykyisen puheenjohtajan aikana: kuusi peräkkäistä vaalitappiota. Voi kuitenkin kysyä, kenen kasvoilla ja millä ohjelmalla puolueen kannatus olisi saatu nousuun. Pikemminkin voi väittää, että ilman perinteisestä puoluejohtajakaartista erottuvaa Siimestä vasemmistoliiton kannatuskehitys olisi vielä huonompi.
Siimestä on koko hänen puheenjohtajuutensa ajan hiillostanut puolueen vasen laita muun muassa Esko Seppäsen ja Esko-Juhani Tennilän johdolla. Uuden haasteen Siimekselle ovat nyt asettaneet ammattiyhdistysliikkeessä näkyvissä asemissa olevat vasemmistoliittolaiset, jotka äskettäin julkisuuteen tulleessa muistiossa vaativat vasemmistoliiton yhdistämistä SDP:hen.
Muistion mukaan ainuttakaan niistä syistä, joiden takia yhteinen vanha työväenpuolue vuonna 1918 hajosi, ei ole enää olemassa. Vasemmistoliiton tuore ohjelma ja SDP:n vastaavat asiakirjat eivät poikkea aatteellisesti, he katsovat. Muistion laatijoiden mukaan teesit kolmannesta vasemmistosta ja noususta kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi ovat osoittautuneet toiveajatteluksi. Erityisesti viimeistä kohtaa Siimeksen on vaikea kiistää.
Ohjelmaseminaarin puheissa ajatus vasemmistoliiton sulauttamisesta ei noussut esille lainkaan. Kalevan haastattelussa sunnuntaina Siimes kuitenkin torjui tiukasti yhdistymisajatukset sanoen, ettei niistä puhuta edes kulissien takana. Niiden esittäjiä hän nimitti "hyvänlaatuisiksi hölmöiksi".
Puolueiden yhdistymispuheet eivät pääty nyt julki tulleeseen muistioon. Paineet suuriin ratkaisuihin kasvavat, sillä yhteiskunnan kehitys ei jätä nykyisenlaiselle, henkisesti paikalleen juuttuneelle vasemmistoliitolle suurta tilaa Suomen poliittiseen kenttään.
Vasemmistoliiton yhdistäminen SDP:hen on kuitenkin mahdoton tehtävä. Osalle puolueen jäseniä ja kannattajia ajatus sulautumisesta on täysin mahdoton. Osa siirtyisi mieluummin vihreisiin, ja vain osa voisi liittyä demareihin. Silti kolmen neljän prosenttiyksikönkin lisä SDP:n nykyiseen kannatukseen olisi Suomen hitaasti liikkuvassa puoluekentässä melkein kuin maanjäristys.