Ukrainan päätös lykätä EU-sopimuksen allekirjoitusta on uusi esimerkki sen tasapainoilusta EU:n ja Venäjän välillä.
Päätös on pikavoitto Venäjälle.
Ukraina on historiallisista syistä kuin vasaran ja alasimen välissä: se kuuluu Eurooppaan, mutta on samalla Venäjän naapuri ja ollut perinteisesti sen vaikutusvallan tai jopa vallan alla.
Ukrainan kiperä asema tuli taas esille, kun se ilmoitti yllättäen lykkäävänsä EU:n kanssa viisi vuotta valmistellun yhteistyö- ja vapaakauppasopimuksen allekirjoittamista. Sen piti tapahtua loppuviikosta Vilnassa.
Samalla Ukraina väläytti liittymistä Venäjän johtamaan tulliliittoon, johon kuuluvat myös Valko-Venäjä ja Kazakstan. Ukraina väittää kuitenkin urheasti, ettei EU-sopimusta ole heitetty romukoppaan.
Presidentti Viktor Janukovitšin hallinnon ilmoitus aikalisästä johti Ukrainassa suurimpiin joukkomielenosoituksiin sitten vuoden 2004 oranssivallankumouksen. Väkivaltaankin johtaneissa katukokouksissa on vaadittu sopimuksen allekirjoittamista ja nykyjohdon eroamista.
Ukrainan käännöksen takana on Venäjän painostus. Ukrainan pääministeri Mykola Azarov myönsi suoraan, että Venäjä pyysi lykkäämään allekirjoitusta.
Venäjä on tuttuun tyyliinsä uhkaillut Ukrainaa taas maakaasutoimitusten katkaisulla ja rajan sulkemista ukrainalaistuotteilta. Vastikkeeksi Ukrainan kuuliaisuudesta Venäjä on taas lupaillut investointeja Ukrainan teollisuuteen, halvempaa kaasua ja lainoja. Ukrainassa on määrä valita seuraava presidentti vuonna 2015. Venäjä haluaisi Janukovitšin jatkavan.
Janukovitš perusteli aikalisää sillä, että EU-sopimus merkitsisi Ukrainassa joukkotyöttömyyttä. Pääministeri Azarovin mukaan kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n uuden apupaketin ehdoksi asettamat kovat ehdot olivat viimeinen pisara.
Euroopan unionin johto on protestoinut Venäjän painostusta vastaan. Presidentti Vladimir Putin on puolestaan syyttänyt EU:ta Ukrainan kiristämisestä. Venäjä katsoo, että Ukrainan EU-sopimus toisi suuria vaikeuksia sen omalle teollisuudelle.
Ukrainan päätös on Venäjälle tietysti mieluinen pikavoitto. Siitä voi kuitenkin seurata, että vuosikausia alamaissa ollut oranssikumous voi voimistua uudelleen. Entisissä neuvostotasavalloissa vajaat vuosikymmen sitten nähdyt eriväriset kumoukset säikäyttivät Venäjän kunnolla. Se ei halunnut silloin eikä halua nytkään poliittisia levottomuuksia naapureihinsa saati omalle maaperälleen.
Ukrainan entinen presidentti Viktor Jušenko kirjoitti Financial Timesissa, että meneillään on Euroopan uusjako: tällä kertaa ei ole kysymys rautaesiripusta, vaan poliittisesta jaosta demokraattisen EU:n ja Moskova-johtoisen Euraasian välillä.
Ukrainan EU-sopimus avaisi tulpan myös muille entisille neuvostotasavalloille. Tämän kehityksen Venäjä haluaa estää. 2008 Venäjä viestitti Georgian sodalla, ettei Natolla ole asiaa sen omanaan pitämään vaikutuspiiriin.
Ukrainan tempussa on annos taktiikkaa. Se ei yhtäältä halua katkaista neuvotteluja EU:n kanssa eikä sillä ole toisaalta varaa kääntää selkäänsä Venäjälle. Ukrainan on kuitenkin jossakin vaiheessa valittava suuntansa.