Menneellä viikolla suomalaisten uutisoitiin lukevan lehtiä monella tavalla. Niinhän se tapaa käydä. Millä tavalla sinä luet?
Joku lukee aamukahvilla, toinen sohvalla selällään ja kolmas lukkiutuu vessaan. Jollekin iskee tarve kommentoida lehden sisältöjä. Onpa toisaalta ihmisiä, jotka vähät välittävät lehdistä.
Kansallisesta Mediatutkimuksesta KMT:stä kirjoitetut uutiset eivät tällä kertaa kuitenkaan kartoittaneet, millaisia lukemisrutiineja lehtiin liittyy. Nyt puhutaan siitä, mistä lukukanavasta luet lehtesi.
Onko lukukanavasi painettu paperille vai näkyykö se digitaalisena näyttöruudulla, matkapuhelimessa vai peräti uudenlaisessa lukulaitteessa?
Moni luulisi, että elämme vallankumouksellista aikaa viestinnässä. Ja syksyn marjat!
Muutokset näyttävät isoilta ja ihmeellisiltä, koska tapahtuu täysin uusia asioita. Mutta niitä nyt vain kuuluu aina elämään.
Toki muutokset merkitsevät uudenlaista viestintäarkea. Kaikki nykyinen uusi perustuu silti vain tekniikkaan, tekniikkaan ja tekniikkaan. Ihminen ja hänen viestinnän tarpeensa ja tapansa ovat sen sijaan muuttuneet tuhansiin vuosiin yllättävän vähän. Eikä näköpiirissä näy mitään kummallista kehitystä.
Ihmisen vanhin, selkärankaan rakennettu tapa viestiä on kosketus. Silloin ihminen tekee teon itselleen tai toiselle. Ilmeet, katseet ja yleensä kaikki aistimukset suhteessa ympärillä olevaan tarkoittavat sitä, että ihminen kykenee ajattelemaan tai tuntemaan ja muuttamaan älynsä tai elämyksensä viestinnäksi.
Sanat toivat puheen. Tai toisin päin. Puhe toi merkityksiä ihmisen suhteille itseensä, luontoon ja toisiin ihmisiin. Puheenkulttuurissa keruu- ja saalistuskaudella tieto ei kuitenkaan tallentunut muistiin vielä millään teknisellä vempaimella. No, tietysti kalliomaalauksia on löytynyt, ja ihminen on tiettävästi käyttänyt jo silloinkin jotakin välinettä viestinnässään.
Vasta kirjoitustaito toi merkkijärjestelmät -- tai toisin päin. Kuvakirjoituksesta siirryttiin merkkeihin ja merkeistä sanakirjoitukseen. Kirjoitustaito palveli ylivoimaisesti pelkkää valtaa, hallintoa, kauppaa ja uskontoa. Tavallinen ihminen kirjoitti harvoin.
Suurin tekninen vallankumous viestinnän historiassa on kirjapainokone. Menetelmä tunnettiin Kiinassa jo tuhansia vuosia sitten, mutta vasta eurooppalaisen Johannes Gutenbergin kehittelemä tekniikka 1400-luvulta lähtien räjäytti viestinnän perusteet. Tieto ja tunne alkoivat tallentua ja monistua yhdeltä monelle tai monelta yhdelle.
Sitä samaa siis, mistä Facebookin tykkäämisessä tai jakamisessa on kyse.
Kirjapainojen merkitys ihmiskunnalle jäi vajaaksi vuosisatoja, koska suurin osa ihmisistä ei osannut lukea. Painettua tekstiä luettiin ääneen lukutaidottomille. Saarnat kirkoissa olivat sen ajan media. Vasta kirjapainotaito ja lukutaito yhdessä mullistivat ihmisen elämän. Lukutaito lisäsi omaehtoista ajattelua, tiedonsaanti demokratisoitui.
Suomessa historiallinen käänne ajoittuu 1860-luvulle, kun Suomeen ryhdyttiin perustamaan kansakouluja joka niemeen, notkoon ja saarelmaan. Suurin osa suomalaisista osasi lukea runsaassa viidessäkymmenessä vuodessa. Joukkoviestintä eli nykysanoin media oli mahdollista.
Painoviestinnän osuus liikevaihdolla mitattuna on Suomessa edelleen korkea. Noin 70 prosenttia medialiiketoiminnasta syntyy kirjapainotekniikalla. Sähköisen viestinnän osuus on 20 ja tallenneviestinnän kymmenen prosenttia.
Median kehityksen ratkaisee viime kädessä ihminen. Sananmukaisesti kädellään, mihin lukukanavaan ihminen tarttuu.
Olennaista on, miten kanava toimii ihmisen arjessa. Ja eniten, mihin hän lukukanavaansa tarvitsee ja käyttää.