Variksenmarjasta on tänä syksynä tulossa poikkeuksellisen hyvä sato, mutta suurin osa siitä uhkaa jäädä metsiin. Arktiset aromit ry:n mukaan syynä tähän on se, että suomalaiset eivät tunne variksenmarjaa kovin hyvin.
- Variksenmarja on täysin syötävä ja luonnosta hyödynnettävä marja siinä missä mustikkakin. Se sisältää itse asiassa enemmän c-vitamiinia kuin mustikka, ja siinä on runsaasti kuitua. Lisäksi marjassa on paljon terveyttä edistäviä flavonoideja, Arktiset aromit ry:n toiminnanjohtaja Simo Moisio Suomussalmelta muistuttaa.
Hänen mukaansa hyvänä satovuonna variksenmarjaa eli kaarnikkaa kasvaa luonnossa noin 200 miljoonaa kiloa. Tästä hyödynnetään kuitenkin vain parisen prosenttia. Esimerkiksi lakan sato on 20-25 miljoonaa kiloa, ja siitä hyötykäyttöön saadaan jopa kolmannes.
- Variksenmarja on monikäyttöinen. Siitä voidaan valmistaa juomia, hilloja, viinejä ja hyytelöitä sellaisenaan tai yhdistelemällä sitä muiden marjojen, esimerkiksi vadelman kanssa. Suomessa kuitenkin vain muutamat yritykset käyttävät raaka-aineenaan variksenmarjaa, Moisio harmittelee.
Hänen mukaansa teollisuuden kannattaisi tutkia esimerkiksi variksenmarjan siemenen hyötykäyttömahdollisuuksia. Lakan ja mustaherukan siemenistä valmistetaan jo nykyään siemenöljyä kosmetiikkateollisuuden tarpeisiin.
- Variksenmarjan siemen on suurehko. Kannattaisi varmaan tutkia, mikä sen öljypitoisuus on. Variksenmarjan siemenestä löytyisi varmasti enemmän raaka-ainetta kuin esimerkiksi lakasta, Moisio pohtii.
Tumma ja kiiltävä
Variksenmarjat kasvavat luonnonvaraisena kaikkialla Suomessa. Eteläisessä Suomessa marja kasvaa etelänvariksenmarjana ja pohjoisessa tätä suurempana ja runsassatoisempana pohjanvariksenmarjana.
- Marjat ovat kiiltäviä, tummansinisiä tai mustia. Variksenmarjan varvut ovat matalia, vaaleanvihreävartisia ja aina vihantia. Varpu muistuttaa hieman kanervaa, Moisio kuvailee.
Variksenmarja kasvaa kangasmetsissä samoilla paikoilla kuin mustikka ja puolukka.
- Sellaisilla kankailla, joilla variksenmarjaa kasvaa, saa ihan pieneltä alueelta ämpärin täyteen. Poimurilla kerättäessä on omat konstinsa: poimuria joutuu vetämään melkein maata pitkin, sillä varpu kasvaa osittain maan myötäisesti ja hyvin sammalessa kiinni, Moisio vinkkaa.