Haminan varuskunnassa on monen vuoden ajan kerätty kotiutuvilta varusmiehiltä kirjallinen palaute, jossa on kysytty heidän oma arvionsa palveluksen sujumisesta. Samalla varusmiehet ovat voineet sanallisesti arvioida palveluajan parhaita ja kurjimpia asioita.
Kymen Ilmatorjuntarykmentin varusmiesten kokemuksia selvitellyt Reserviupseerikoulun sotilaspappi Vesa Aurén on pannut merkille, että 12 kuukautta palvelleista kokelaista kukaan ei ole kokenut epäonnistuneensa. Heistä jopa noin kaksi kolmasosa eli 72 prosenttia antoi itselleen kiitettävän arvosanan.
Sen sijaan vuoden 2001 toisen saapumiserän miehistöön kuuluneista ja puoli vuotta palvelleista varusmiehistä joka kymmenes koki epäonnistuneensa palveluksessaan täysin. Kaikkiaan miehistöstä liki kolmasosa eli 28 prosenttia antoi itselleen armeija-ajasta kouluarvosanan huono tai hyvin huono.
Uudet kaverit ja kokemukset
Sotilasaikakauslehdessä tutkimustaan esitellyt Vesa Aurén painottaa, että selvitys ei arvioi koulutustuloksia eikä varusmiehiä kouluttavaa henkilökuntaa. Tutkittavana ollut saapumiserä oli koulutustuloksiltaan erinomainen.
Tarkempaan syyniin Aurén otti 14 miestä, jotka olivat kokeneet epäonnistuneensa täydellisesti, joiden arvio intistä oli kouluarvosanana nelonen ja laatusanana "helvetin huono".
Vertailuaineistona hänellä oli viime vuoden molempien saapumiserien miehistön ja heidän esimiehensä arviot. Miehistöltä tiedusteltiin kolmea parasta ja kolmea huonointa asiaa.
Parhaimpia hetkiä olivat lomat, vapaat sekä tupakka- ja juomatauot. Myönteistä olivat myös sosiaaliset kokemukset kuten uudet kaverit, ystävien tuki ja tyttöystävä.
Huomiota ei
riitä kaikille
Vesa Aurénin selvityksen mukaan kurjia asioita olivat henkilösuhteet eli suhtautuminen kantahenkilökuntaan ja varusmiesjohtajiin.
Huonojen henkilösuhteiden takaa paljastui usein huono ilmapiiri. Myös kiireinen arkipalvelus aikaisine herätyksineen, ulkopalveluksineen, marsseineen ja palveluksen loppuajan tylsistymisineen koettiin kurjana.
Vastauksista heijastui sopeutumisvaikeuksia, esimerkiksi kokemus vapauden riistosta, ihmeelliset säännöt, turha nipotus pienistä asioista ja ajan hukkaaminen.
Neljäs kurjiksi koettujen asioiden alue koski kiinnioloa eli elämistä erossa vaimosta, lapsista ja työstä. Myös rahapula ja naisenkaipuu risoivat.
Aurénin selvityksen mukaan epäonnistumiskokemuksiin ei kuitenkaan liity erityistä silmätikuksi joutumista tai ylimääräistä juoksuttamista arkipalveluksessa. Hän arvioi, että monen epäonnistumiskokemuksen taustalla on henkilöstöpula.
Nykyisillä kouluttajavahvuuksilla huomiota ei pystytä antamaan riittävästi sitä eniten kaipaaville.
Tuloksena hänen mielestään on vääjäämättä se, että joukon passiivisimmat ja hitaimmat jäävät taka-alalle. Ne varusmiehet, jotka eniten tarvitsevat tukea, kannustusta ja palautetta, saavat sitä vähiten.
Yksi selittävä tekijä on monen varusmiehen kehno fyysinen kunto. Rapakuntoiselle miehelle palveluksesta selviytyminen saattaa olla totinen haaste.
Prikaateissa ei
mitään hälyttävää
Jääkäriprikaatissa Sodankylässä tai Kainuun prikaatissa Kajaanissa juuri kotiutetun varusmiesjoukon kotiuttamiskyselystä ei vielä ole ehditty analysoida.
Jääkäriprikaatin komentaja, eversti Hannu Aikio kertoo, ettei varusmiesten suhtautumisessa armeijaan ole näkyvissä mitään hälyttävää.
"Kotiuttamiskyselyt ovat puolustusvoimissa jo rutiinia. Jääkäriprikaatissa niitä on tehty ainakin jo 1980-luvulta, jolloin itse olin täällä yksikönjohtajana. Palautetta luonnollisesti tulee laidasta laitaan, mutta voittopuolisesti se on ollut positiivisia", hän kertoo.
"Mitenkään hälyttävää palaute ei ole ollut. Reagoimme tietenkin heti, jos sellaiseen tarvetta ilmenee", hän sanoo.
Varusmiesten oloja varuskunnassa seuraavat myös varusmiestoimikunnat, jotka tekevät vuosittain lukuisia aloitteita.
Viime huhtikuussa Uudenmaan prikaatissa Tammisaaressa pidetyillä varusmiestoimikuntapäivillä käsiteltiin 94 aloitetta. Esillä oli muun muassa kotiuttamisrahaa, päivänrahan korottaminen, internet-yhteyksien lisääminen, maksuttomat lomamatkat ja palvelusvapaat pääsykokeita varten.