Yksinäinen taistelija - varusmies - pukeutuu Suomen armeijassakin niihin varusteisiin, mitkä hänelle annetaan. Raha ratkaisee.
"Taistelijan varusteet maksavat 500-50 000 euroa", Pääesikunnan huolto-osaston eversti Paavo Heiskanen laskee. Hän esitti arvionsa Oulun kauppakamarin ja puolustusvoimien järjestämässä yhteistyöseminaarissa Haapajärven asevarikolla torstaina.
Heiskanen heijasti seinälle kolme taistelijaa hintahaarukan ääripäistä sekä väliltä. Alinta summaa edusti minimaalisesti varustettu afgaanitaistelijan tyylinen sotilas, korkeinta summaa huipputeknologiaa mukanaan kantanut taistelija.
"Meillä puolustusvoimissa on varaa 5 000 euron varustukseen", Heiskanen laski ja osoitti keskimmäistä sotilasta.
Valtioneuvosto hyväksyi huhtikuun lopussa esityksen hankintalaista, joka koskee myös puolustusvoimien hankintojen kilpailuttamismenettelyä. Varatuomari Markku Leino Pääesikunnan materiaaliosastolta uskoo, että laki astuu voimaan ensi keväänä.
EU on ehtinyt antaa Suomelle huomautuksen myöhästymisestä, sillä alunperin lain olisi pitänyt astua voimaan tämän vuoden alussa.
"Laki tulee sisältämään esimerkiksi menettelysäännöt valtion siviilihankinnoista. Yli 15 000 euron tavara- ja palveluhankinnat on ilmoitettava ja kilpailutettava. Alle sen jäävät hankinnat ovat vapaasti toteutettavissa ja virastokohtaisesti määrättävissä", Leino kertoo.
Puolustushallinto tekee sekä puolustus- että siviilihankintoja. Hankintayksiköt ilmoittavat julkisista hankinnoistaan sähköisessä ilmoituskanavassa Hilmassa, jota kauppa- ja teollisuusministeriö ylläpitää.
Yritykset puolestaan saavat Hilmasta reaaliaikaista tietoa käynnissä olevista hankintamenettelyistä ja ennakkotietoa tulevista hankinnoista.
Suuntaus on, että isot yritykset tallovat pienet ja keskisuuret yritykset jalkoihinsa. Hankintamenettelyn kalleus estää pienten yksiköiden kilpailuttamisen.
"Teemme isoja, valtakunnallisia sopimuksia. Pienemmillä yrityksillä ei ole niin paljon voimavaroja. Niiden pitäisi liittoutua", Leino neuvoo.
Varatuomari näkee, että esimerkiksi varusmiesten varustus saadaan tulevaisuudessa koottua halvemmalla laadun siitä kärsimättä.
"Tavoite- ja laatutaso pysyvät korkealla. Jos haluamme Mersun, ostamme sen emmekä Ladaa", Leino vertaa.
Seminaariin tervehdyksensä tuonut Haapajärven kaupunginjohtaja Maija-Liisa Veteläinen kiinnitti huomionsa siihen, että materiaalipoliittisen strategian mukaan Suomi hankkii etupäässä vain Nato-yhteensopivaa materiaalia.
"Se saattaa pistää korvaan, mutta jo vuonna 2001 talousarviossa mainittiin näin. Se tarkoittaa vain sitä, että jos materiaaliapua tarvitaan, voidaan sitä saada samanlaisena kuin meillä on jo käytössä", Leino puolustelee.
Suomen on tarkoitus ohjata hankinnat kotimaan lisäksi etupäässä Pohjoismaihin ja muuhun Eurooppaan. Kumppanuussopimuksia tulee jatkossa olemaan Leinon käsityksen mukaan enemmän.
"Huoltovarmuuden takia tarvitaan jopa 20 vuoden sopimuksia esimerkiksi korjauspalveluissa, vaatehuollossa ja pientarvikelogistiikassa. Se tietysti tietää myös leipää firmoille", Leino myöntää.