Minullehan jää pelkkä luuranko käteen. Näin huokaili puolustusministeri Seppo Kääriäinen eduskunnan kuppilassa sen jälkeen, kun ainakin kymmenkunta kansanedustajaa oli käynyt kertomassa hänelle, mitä varuskuntaa ei ainakaan saa lakkauttaa.
Välittömästi sen jälkeen, kun Kääriäinen oli saanut viime viikolla käteensä selvitysmiehenä toimineen prikaatikenraali Arto Rädyn selvityksen varuskuntarakenteen kehittämisestä, eduskunnassa kansanedustajat aloittivat puolustusministerin lobbauksen. "Ei, ei, ei", Arkadianmäen kuoro kielsi lakkautusaikeen kaikkien Rädyn raportin listalle päätyneiden yhdeksän joukko-osaston kohdalla.
Ruotsalainen kansapuolue ryhtyi puolustustaisteluun Tammisaaressa sijaitsevan ruotsinkielinen Uudenmaan prikaatin puolesta. RKP ilmoitti, että se on puolueelle "sydämen asia". Sydämet sykkivät myös maakuntien kansanedustajilla omien alueidensa varuskuntien jatkon puolesta.
Liisa Jaakonsaari jopa kysyi kyselytunnilla: suunnitellaanko Oulun varuskunnan palauttamista? Innokkaimmat keskustalaiset lupailivat sitä silloin, kun Oulun varuskunta keskustan oppositiovuosina lakkautettiin. Kysymys nauratti kaikkia istuntosalissa.
Vaikka vähintäänkin yhtä merkittävään ja tarvittavia säästöjä etsittäessä kenties jopa ratkaisevampaankin asemaan nousee samaan aikaan jätetty selvitys varikkojen tulevaisuudesta, niistä ei kukaan puhu mitään. Sillä puolella on pelivaraa joukko-osastoja enemmän toimintojen kehittämisessä. Kaikkien katse kuitenkin kohdistuu vain siihen, mitä varuskunnille tapahtuu.
Kääriäisen käsissä polttaa kuuma peruna. Päätti hän niin tai näin, jostakin päin löytyy tyytymättömiä. Eduskunnassa osa tulee vuoren varmasti nurisemaan myös siitä, mikä merkitys kansanedustajien näkemykselle ratkaisussa annetaan. Kääriäinen tuo päätöksensä eduskunnan puolustusvaliokunnan sekä valtiovarainvaliokunnan turvallisuus- ja puolustusjaoston arvioitavaksi. Nyt on jo spekuloitu, mitä arviointi käytännössä tarkoittaa.
Kristillisdemokraattien Bjarne Kallis kyseli jo, mitä tapahtuu, jos ministeri ehdottaa leikkauksia, jotka eivät käykään puolustusvaliokunnalle. Itse pääministeri Matti Vanhanen puuttui peliin ja ilmoitti, että yksittäiset valiokunnat eivät päätä hallituksen luottamuksesta.
Kaikkia edustajia ei tyydytä alkuunkaan se, että he saavat käytännössä sanoa vain mielipiteensä ministerin päätöksestä. Lähinnä tästä arvioinnissa on kyse, koska ratkaisuvalta asiassa on vain ja yksinomaan puolustusministerillä. Mitään laajaa lausuntokierrosta Kääriäisen päätöksestä eduskunnassa ei tule. Tavoitteena on, että kaikki olisi selvää jo ennen pääsiäistä.
Tosin Kääriäinen on niin kokenut poliittinen kehäkettu, ettei hän työnnä päätään vapaaehtoisesti syötäväksi. Hän ottaa poliittiset realiteetitkin huomioon samoin kuin sen, että lopulta ministerinkin luottamuksen mittaa eduskunta.
Tietyt reunaehdot eduskunta saneli jo joulun alla hyväksyessään turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon. Vaikka varuskuntaratkaisu aiemmasta käytännöstä poiketen irrotettiin muusta selonteosta, linjattiin tietyt osviitat: tulevia toimia arvioidaan paitsi kokonaismaanpuolustuksellisesti myös alueellisesta ja yhteiskunnallisesta näkökohdasta.
Kääriäinen itse asetti prikaatikenraali Rädyn selvittämään varuskuntien tulevaisuutta. Selvitysmies ei helpottanut ministerin tuskaa. Päinvastoin Rädyn raportti on karun tyly. Sen johtopäätös on yksiselitteinen: neljän varuskunnan ovelle on liimattava lakkautuslappu. Selvityksen mukaan ne voidaan joko lakkauttaa vaiheittain kaksi kerrallaan vuosina 2008 ja 2010-2102 tai sitten kaikki neljä kertarytinällä vuonna 2008.
Selvityksen julkistamistilaisuudessa Kääriäinen kierteli ja kaarteli. Hän kieltäytyi sulkemasta vielä ulos mitään vaihtoehtoa. Ministeri ei ollut halukas hylkäämään edes Rädyn hylkäämää juustohöylää.
Selvitysmies ei nähnyt mahdolliseksi tarvittavien säästöjen löytämistä pelkillä toimintojen kehittämistoimilla. Räty sanoi selvällä suomen kielellä, että juustohöylällä ei saada aikaan tarvittavia säästöjä. Hänen mukaan löysiä ei voi leikata pois, koska niitä ei ole. Kääriäinen totesi hetken päästä, että "systeemissä on löysää".
Näin rivien välistä oli jo heti luettavissa, ettei puolustusministeri ainakaan syöksy tekemään ryminäratkaisua ja lopettamaan kertaheitolla neljää varuskuntaa. Sotilaat voivat katsoa varuskuntia ja varikkotoimintaa puhtaasti puolustuspoliittisen silmälasien läpi, poliitikot eivät.
Tiettävästi ministeriössä tutkaillaan nyt entistä tarkemmin Hannu Vuorisen tekemää selvitystä varikko- ja varastotoiminnan tulevaisuudesta, jossa esitetään 5-10 varikon tai varaston lopettamista ja toimintojen yhteenkokoamista. Saneeraukset purevat kovalla kädellä juuri tukitoimintoihin. Tällä puolella vasara heiluu enemmän ja hallinnon kehittämistoimet antavat väljemmän liikkumavaran kuin joukko-osastoissa.
Täysin ei ole vielä poissuljettu sekään, että Kääriäinen päätyisi varuskuntien kohdalla nollavaihtoehtoon eli kaikki jatkuisi ennallaan. Tällöin hän valitsisi vaihtoehdoista sen, mitä selvitysmies piti mahdottomana. Melkoinen taikuri puolustusministerin pitää vain olla, mikäli aikoo tarvittavat säästöt näin saada kasaan.
Lisäksi tällä ratkaisulla ikävät päätökset vain lykättäisiin seuraavalle vaalikaudelle. Tekihän Kääriäinen itsekin jo selväksi, että nyt tehtävä ratkaisu ei poista epävarmuutta ikuisesti. Mutta kohta ollaan vähän viisaampia siinä, mitä lähivuosina on tulossa.