Juha Hurmeen seuraava ohjaus ja sovitustyö on Ilmari Kiannon Punainen viiva, joka on Kajaanin kaupunginteatterin 100-vuotisjuhlanäytelmä. Ensi-ilta on 22. marraskuuta
"Se on aloittelevan näytelmäkirjailijan typerin virhe, ettei lue näytelmiä", jyrisee ohjaaja Juha Hurme.
Hurme piti Kesäaika päättyy -teatteritapahtumassa lauantai-iltana vartin pikakurssin näytelmän kirjoittamisesta. Hurmetta kuunteli täysi Nukun kahvio.
"Kaikkein nopein tapa oppia teorian perusteita on kirjaston hylly: Shakespeare, Kivi, Beckett. Ehkäpä muutama Maria Jotuni mukaan naisnäkökulman varmistamiseksi."
Hurme puhuu kuin saarnamies, kovalla äänellä ja tosissaan. Volter Kilven, Väinö Linnan, Aleksis Kiven ja viimeksi Ilmari Kiannon kanssa paininut teatterimies resonoi kokemuksesta.
"Tämän jälkeen on pakko pysähtyä ja pohtia, omistaako yhtään omaa ajatusta. Se ei ole nykyisin automaatio. Ilman niitä ei voi kirjoittaa näytelmää."
Hurme neuvoo, mistä materiaalia löytyy, kun kokemuksia on ensin hankittu elämällä, lukemalla ja uneksimalla. Kirjoittajan on päästävä ulos rationaalisen järkensä vankilasta.
"Valehtelemisen riemu on välttämätön ilo tässä hommassa. Siihen liittyy toiseksi kääntämisen tekniikka. Näin teette oman päänne panssariin rakoja, joista alitajuiset höyryt pääsevät ulos. Pitäkää niistä kiinni."
Kiintymys ihmiseen on kirjoittajalle välttämätöntä. "Ilman humanismia ei synny näytelmiä."
Hurme muistuttaa yllätyksen voimasta ja Aristoteleen ohjeesta, että maailmassa todennäköisesti koko ajan tapahtuu epätodennäköisiä asioita.
"Joka kohtauksessa täytyy olla juju, hetkauksen paikka, Volter Kilven sanoin täysinäishyminöivä hetki. Juju tarkoittaa sitä, että roolihahmot tajuavat jotain uudella tavalla ja muuttavat sen valossa käytöstään, ja heidän mukanaan myös katsoja."
"Suuret mestarit eivät pelkää näyttää ajatustyötä näyttämöllä. Muuten siellä on vain tylsää toimintaa."
Miettikää Hamletia ja Seitsemää veljestä, Hurme kehottaa nuorekasta kuulijakuntaansa.
"Ne ovat kokoussarjoja. Veljekset miettivät ankarasti, miten ratkaisisivat ongelman, ja sitten heitä paiskataan uudella. Hamlet ei ole mitään muuta kuin tämän nuoren modernin hahmon pohdintoja siitä, että mitähän mun pitäisi tehdä."