Tavoitteita ei tarvitse pelätä, neuvoo psykologi Satu Pihlaja. Tavoite tukee ja ohjaa matkalla kohti tärkeiden asioiden toteutumista.
Ympärillä oleva kaaos alkaa ahdistaa. Asunnon pitäisi olla tyhjä muutaman päivän kuluttua.
Muuttomiesten tulokin on jo kauan sitten sovittu, mutta suurin osa muuttolaatikoista ammottaa yhä tyhjyyttään. Satu Pihlaja ei millään tahdo saada tavaroita pakattua, kun aika vierähtää muiden, kiireellisemmiltä tuntuvien, tehtävien parissa.
Psykologin on pakko alkaa soveltaa omia oppejaan. Keskiviikkona julkaistaan Pihlajan kirjoittama kirja Aikaansaamisen taika.
Siinä puhutaan muun muassa viidentoista minuutin tekniikasta.
– Jos urakka on iso tai edes tuntuu suurelta, alkuun pääseminen voi tuntua melkein mahdottomalta. Edessä olevat ponnistelut lamaannuttavat jo etukäteen, Pihlaja kuvaa.
Silloin auttaa, kun lupaa itselleen, että vartti kerrallaan tai päivässä riittää.
– Viisitoista minuuttia on sen verran lyhyt aika, että sen jaksaa ja voi tehdä milloin vain. Sen avulla hommassa pääsee alkuun.
Viidentoista minuutin tekniikkaa voi hyödyntää yhtä hyvin gradun tai ison työprojektin loppuunsaattamiseen, liikunnan aloittamiseen, siivoamiseen – tai muuttolaatikoiden pakkaamiseen.
– Tekeminen palkitsee aika nopeasti, kun huomaa, että saa jotakin aikaan, Pihlaja sanoo.
Useinhan sitä paitsi käy niin, ettei hyvin alkanutta tekemistä malta heti lopettaakaan. Jos lupaa itselleen lähteä vartin kävelylle, voi olla, että liikkuukin puoli tuntia. Jos päättää kirjoittaa lopputyötä viisitoista minuuttia, voi olla, että tekstiä tuottaakin tuplaten.
– Ajatuskin kahdeksan tunnin muuttopakkaamisesta sunnuntaina tuntuu painajaisena, mutta vartin palasina siivous on siedettävämpää, Pihlaja sanoo.
Aikaisemmin Satu Pihlaja ei pitänyt itseään mitenkään erityisen aikaansaavana ja tavoitteellisena tyyppinä.
– Tavoitteellisuus ei ollenkaan kuulunut lapsuuteeni. Olen vasta pikku hiljaa alkanut ymmärtää, kuinka tärkeää se on. Muuten ei yksinkertaisesti tapahdu niitä asioita, joita haluaisi tapahtuvan.
Pihlaja on huomannut, että moni tyytyy käsillä oleviin asioihin sen sijaan, että lähtisi tekemään asioita, joita oikeasti haluaa. Monet eivät halua asettaa tavoitteita pelätessään epäonnistumista tai pettymystä.
– Ihan suotta, psykologi sanoo.
Pihlajasta on tärkeää oppia erottamaan tavoitteellisuus ja pakonomainen suorittaminen toisistaan.
– Suorittamisesta puhutaan, kun tavoitteet tulevat itsen ulkopuolelta. Ne eivät ole niinkään sitä, mitä itse haluamme, vaan esimerkiksi sosiaalisen median välittämiä paineita.
Aina näiden erottaminen ei ole helppoa.
– Haluanko oikeasti bikinifitness-vartalon vai onko kyse Instagramin syöttämistä ihannekuvista? Pihlaja kysyy.
Jos tavoitteet ovat aidosti itsemme asettamia, tekeminen tuntuu mielekkäältä eikä pakonomaiselta.
Kannustusta tarvitaan siitä huolimatta. Tutkimusten mukaan porkkana on huomattavasti tehokkaampi kannustin kuin keppi.
– Toki pakkokeinotkin toimivat, mutta silloin voimat kuluvat mielessä kalvavaan ristiriitaan, kun mieli vastustaa pakkoa, Pihlaja toteaa.
Onnistumisten huomioiminen on Pihlajan mielestä erityisen tärkeää tieto- ja asiantuntijatehtävissä, joissa kätten jälkeä ei näe heti.
– Usein mietimme vain asioita, jotka ovat tekemättä, mutta edistymiseen ja onnistumisiin kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota. Ne antavat energiaa ja uutta motivaatiota toisin kuin kaiken sen miettiminen, mikä on vielä tekemättä.
Joskus tarpeen on myös konkreettinen palkinto. Perinteisesti onnistumisten kunniaksi on keitetty pullakahvit tai korkattu samppanjapullo. Modernimpi versio tästä on Pihlajan mukaan itselle annettu aika.
– Ruokaa meillä on kyllä yllin kyllin, mutta moni kärsii kiireestä. Silloin pelaaminen, romaanin lukeminen tai ulkoilu luonnossa ilman treenitavoitteita voivat olla houkuttelevia palkintoja.
– Itse palkitsen itseni kiireettömällä spa-henkisellä saunomisella käytyäni kuntosalilla.
Tee suunnitelma
Aseta tavoite, joka on:
Arvojesi mukainen.
Onko asia sinulle oikeasti tärkeä?
Selkeä.
Mieli tarvitsee konkretiaa voidakseen toimia. Jos haluat olla sosiaalisempi, mieti, mitä se tarkoittaa käytännössä. Tapaatko ystävän joka viikko? Tee suunnitelma. Kysy kolmelta ystävältä viestillä, lähtisikö joku kanssasi konserttiin.
Mitattavissa.
Tarkista, teitkö, mitä suunnittelit. Otitko todella kolmeen ystävään yhteyttä?
Myönteinen.
Se, mihin huomio kohdistuu, vahvistuu. Muotoile siis tavoitteesi myönteiseksi: En halua, että minulla on aina kiire. – Haluan, että minulla on rento ja rauhallinen olo.
Itselle asetettu.
Koska muihin ei voi suoraan vaikuttaa, mieti, mitä muutoksia pitäisi tapahtua omassa tekemisessäsi. Jos haluat, että puoliso huomioisi toiveitasi nykyistä paremmin, mieti, mitä itse voit tehdä asian eteen.
Lähde: Satu Pihlaja