Noin vuorokausi oli kulunut, kun pohdiskelin, miten tuo viime torstaina tapahtunut Raaseporin järkyttävä onnettomuus olisi voitu välttää. Taatusti tällainen jälkiviisaus ei ole oikeutettua, mutta mieleeni on tullut useampiakin vaihtoehtoja, joiden toteuttamista voitaisiin harkita vastaisuudessa.
Ensinnäkin tulee mieleen, oliko ihan välttämätön pakko näin rauhan-ajan harjoituksessa lähteä siirtämään joukkoja paikasta toiseen torstaisen kaltaisten sääolosuhteiden vallitessa. Muutamaksi tunniksi olisi voitu järjestää edellisessä kohteessa jotain muuta harjoitusta, jonka aikana ainakin päivä olisi valjennut ja mahdollisesti myös pahin lumipyräkkäkin olisi laantunut.
Tämän asiakohdan toivoisin menevän puolustuslaitoksemme harjoituksista vastaavan henkilöstön mietittäväksi. Eikö ole niin, että todellisessa sotatilanteessakin voivat asiat muuttua ja silloin tulee muuttaa myös taktiikkaa.
Tasoristeyksien poistaminen lienee ajallisesti ja taloudellisesti liian pitkä ja kallis urakka, jolla kylläkin varmistetaan, ettei tämänkaltaisia onnettomuuksia tule. Tässä vaihtoehdossa on myös se epäkohta, että tasoristeyksen poistaminen aiheuttaa aina uuden vaihtoehtoisen väylän rakentamisen, joka ei aina palvele välttämättä parhaalla tavalla tulevaisuuden tarpeita.
Sen sijaan olen miettinyt, miten nykyisellä tekniikalla voitaisiin suhteellisen helposti ja taloudellisesti tuoda se informaatio tasoristeykseen, että nyt jommasta kummasta suunnasta on juna tulossa ja sitä on väistettävä. Tämä väistämisvelvollisuushan on ehdoton, eikä sitä voi muuksi muuttaa.
Kaikkihan tietävät, että hyvin monella meistä kesämökin omistajista on kännykässään sovellus, jolla he voivat kytkeä mökin tai saunan lämmityksen päälle vaikka useiden satojen kilometrien päästä. Olettaisin, ettei olisi ihan ylivoimainen tehtävä suunnitella ja toteuttaa järjestelmä, jossa kaikissa vetureissa olisi ”kännykkä” sekä tasoristeyksissä punainen vilkkuvalo korkeassa tolpassa vastaanottimineen.
Tällä järjestelyllä voitaisiin antaa esimerkiksi puoli kilometriä ennen valoristeystä signaali valotolpalle, että punainen valo alkaisi vilkkua tai pyöriä. Jos juna lähestyy esimerkiksi sadan kilometrin tuntinopeudella, niin maantien kulkijalla olisi noin 20 sekuntia aikaa reagoida ja tarkkailla tuleeko sieltä juna.
Olen vakuuttunut, että tämä järjestelmä olisi pelastanut nuo torstaiset ihmiset kauhealta onnettomuudelta. Lisäksi viime mainitulla järjestelyllä ei tasoristeyksiä tarvitsisi suinpäin kiireesti purkaa ja rakentaa kalliita korvaavia tieyhteyksiä, vaan risteyksien poistaminen tulisi tehdä yhdessä muiden, tulevaisuuden tarvitsemien väylä- ja kaavoitushankkeiden yhteydessä.
Kari Mononen
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.