Teeveestä tuttu sarja Vain muutaman huijarin tähden on tänä kesänä valjastettu pelastamaan takavuosien keskeisimmän kesäteatterimme, pyörivän Pyynikin, sekä kävijätilastot että etenkin talous.
Mikään teatteritaiteen merkkipylväs ei Heikki Luoman teeveesarjasta kasattu hyväntuuliseksi ilotteluksi naamioitu kunnallispolitiikan kritiikki ole. Mutta jotakin jännittävää ja kiinnostavaa siihen todella mahtuu: pähkähullulta vaikuttava kyläyhteisö on pikemminkin pienoiskuva kuin irvikuva suomalaisesta kunnallispolitiikasta. Siinä esiintyy lahjottavissa olevia kunnan virkamiehiä, mafiaperhettä muistuttava aamukahviporukka, joka tosiasiassa päättää niin kunnan kuin seurakunnankin asiat ja esiintyy se pieni mies joka käskystä toteuttaa yön pimeydessä suojelutalon tuhoamisen, jotta paikalle päästään aloittamaan kerskarakentaminen.
Huijareiden lisäksi esiintyy entisiä ja nykyisiä kaunottaria, jotta päästään testaamaan sitä hienonhienoa rajaa, jossa flirtti muuttuu lähentelyksi. Hyvien puolelle aktiivisesti kallistuvien kaunotarten lisäksi näytelmässä esiintyy kaltoin kohdeltu luomuviljelijä (Jari Leppänen), kirkasotsainen uusi pappi (Kaken pesulan Kakena aiemmin kansalle tutuksi tullut Jarkko Tiainen) partnerinaan rapajuoppo kanttori (Tom Lindholm) ja tyhmä mutta sympaattinen huoltamoyrittäjä (oululaistenkin vanha tuttu Risto Salmi), joka loppujenlopuksi vaikuttaa ratkaisevasti siihen, että paha mahtimies (Kajaanin viime kesän runoviikolla vieraillut Matti Nurminen) jää kiikkiin.
Rakkautta ja seksiä pursuilee ronskinalaisesti, koska Kuusniemi-nimisen syrjäseudun kirkonkylässä on vähän kaikilla vispilänkauppa käynnissä. Pakollisten nuorten rakastavaisten lisäksi yksi jos toinenkin on omalla persoonallisella tavallaan lemmenkipeä. Henkilöohjauksessaan Jukka Mäkinen on saanut näyttelijät pelkistymään melkoisiksi karrikatyyreiksi. Etenkin esityksen miesten kohdalla tämä näkyy.
Vauhtia riittää useammanlaisten menopelien voimin kuin koskaan muistan Pyynikillä kurvailleen. Sittenkin tämänkesäinen uutuus jää kuitenkin niin vauhdittomaksi että kestää rapiat kolme tuntia.Dramaturgi ei ole raskinut pyyhkiä teeveesarjamaisuuksia vähemmäksi?
Tampereen versiota katsellessani en voinut olla haaveilematta, miten juuri se oululainen teatteri, joka tähän saakka on uskollisimmin Heikki Luoman näytelmiä esittänyt, keräisi rohkeutensa ja uskaltautuisi tämän komediaksi naamioidun kunnallispoliittisen metelin kimppuun. Teatteri, jota tarkoitan, on Neliapila, keskustapuoluetta lähellä oleva harrastajaryhmä. Se esiintyy kesäisin Turkansaaressa, jossa se on ennekin esittänyt Luomaa.