Pääsky pitkän on matkan päässä, kun suomalaiset juhlivat joulua. Ilman lintuja juhlaa ei tarvitse viettää.
Entisaikojen jouluina pikkulinnut saivat kotieläinten ohella erityiskohtelun. Linnuille laitettiin pihalle lyhde eli pesä. Tähän viitataan laulussa No onkos tullut kesä.
Lintujen jouluruokinta ei ollut välttämättä pyyteetöntä. Kun linnut saivat talvella ikioman kauralyhteen, niiden toivottiin jättävän sato rauhaan seuraavana syksynä.
Lyhteellä viihtyvät erityisesti keltasirkut, mutta kelpaa kaura varpusellekin. Laulussa Varpunen jouluaamuna tyttönen ruokkii lintua, joka paljastuu tytön edesmenneeksi veljeksi. Varpusen saamat siemenet päätyvät velipojalle enkeleiden maahan.
Sakari Topeliuksen laulussa elää ikivanha sielulintukäsitys. Ihmisen sielun ajateltiin siirtyvän kuoleman jälkeen lintuun. Käsityksen taustalla lienee linnun kyky päästä lentoon, irti maan kahleista.
Entisajan pirttiin saatettiin tuoda taidokkaasti veistetty joululintu. Lintu ripustettiin pöydän ylle tuomaan iloista sanomaa. Joululintuperinne tunnettiin Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa.
Suomessa joululintua on sanottu kattokäeksi ja rauhankyyhkyksi. Vaaleasta puulinnusta ei ole pitkä matka vanhaan joululauluun, jossa "tuo armon valkokyyhky" kantaa jouluyön viestin maailmaan.
Sanansaattajana kyyhkyä on käytetty vuosituhansia. Valkea kyyhky rauhan symbolina sen sijaan on vasta 1900-luvun perinnettä.
Suomalaisten ainoa oikea joululintu on joulupukinpunainen punatulkku. Punatulkkuja näkee korteissa, postimerkeissä ja kuusen koristeina. Lauluissa punatulkku on harvinaisuus.
Korteissa esiintyy muitakin meillä talvehtivia pikkulintuja kuten tiaisia, varpusia ja tilhiä. Korpit, varikset ja harakat pääsevät joulukortteihin harvemmin, vaikka nekin värjöttelevät talven Pohjolassa.
Briteille punarinta on joululintu. Punarinnan kuvilla koristellaan joulukuusi ja joulukakku. Saarivaltakunnassa punarinta on paikkalintu, toisin kuin meillä. Punarinta ilahduttaa laulullaan brittejä melkein ympäri vuoden, myös joulun aikaan.
Satakieli ja mustapääkerttu laulavat alkukesällä rehevissä lehtimetsissä. Yllättäen nekin liittyvät joulun tarinaan.
Englantilaisessa joululaulussa pyydetään satakieltä seimen äärelle laulamaan, sillä Jeesus-lapsi on surullinen meidän syntiemme tähden.
Sakari Topeliuksen sanoittamassa laulussa lintu on vangittu häkkiin, josta se haikailee paluuta Pohjolaan. Laulun Sylvia on mahdollisesti mustapääkerttu, joka talvehtii Välimeren rannoilla.
Häkkiin suljettu lintu houkutteli luokseen lajitovereita, jotka olivat helppo saalis lintupaistia odottavalle ihmiselle.