Tuoreimmasta Linnut-lehdestä löytyvä luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentin Risto A. Väisäsen artikkeli "Varpusen ahdinko" ei lupaa hyvää kaupunkien ja maalaiskylien tutulle sirkuttajalle. 1950-luvun jälkipuoliskolla alkaneen maamme talvilinnuston seurannan tulosten valossa varpusen taantuma on ollut huima. Viimeisten 17 talven aikana laji on vähentynyt keskimäärin 60 prosenttia.
Hätkähdyttävämpi on kuitenkin Väisäsen laskelma, jonka mukaan alamäen jatkuminen tätä vauhtia tietää varpusen häviämistä etelärannikolta kymmenessä vuodessa, Pohjois-Suomesta kahdessakymmenessä.
Väisänen painottaa jos-sanaa, eikä pidä uskottavana runsaan ja laajalle levinneen lajin katoamista näin lyhyessä ajassa. Mutta vähiin voi varpunen käydä.
Väisäsen mukaan varpustiheys on suurempi kaupunki- kuin maaseutuasutuksessa, ja vähenemisen myötä talvinen varpuskantamme on keskittynyt entistä enemmän kaupunkiympäristöihin.
Pesimäkannan seuranta puolestaan osoittaa, että laji menestyy vielä hyvin suurimpien kaupunkien keskustoissa. Vuosina 1987-1991 ja 1998-2002 tehdyt pesimälinnuston laskennat paljastavat varpuskantojen pysyneen ennallaan kaupunkien keskustoissa, mutta maaseudulla ja haja-asutusalueilla varpunen väheni 49 prosenttia.
Maaseudulla varpunen on vähentynyt suorastaan romahdusmaisesti. Syyt ovat epäselviä. Väisäsen mukaan talvella tuskin on ravintopulaa, sillä lintujen ruokinta on yleistä. Poikasaikaan sen sijaan voi olla puute hyönteisravinnosta.
Myös varpusen taudit ja loiset ansaitsisivat Väisäsen mielestä tulla tutkituiksi.
Varpuskato ei rajoitu Suomeen. Esimerkiksi Iso-Britannian maaseudulla pitkäaikaisseurannat osoittavat 62 prosentin laskua 25 vuodessa.
The Royal Society for the Protection of Birds järjesti toukokuun alussa suuren yhteishavainnointitapahtuman, johon 250 000 brittiä innostui ilmoittamaan varpushavainnoistaan. Tuloksissa oli huomionarvoista erityisesti kaupunkivarpusten vähäisyys.
Varpusesta väitöskirjaa tekevä Kate Vincent tutki puolestaan lajin pesimämenestystä Leicesterissä ja selvitti, että ensimmäinen pesintä varpusella sujuu vielä hyvin.
Toisen ja mahdollisen kolmannen pesyeen poikaset kuitenkin kuolevat yleisesti pesään ennen kuin ne ehtivät varttua lentokykyisiksi.
Syy poikueiden erilaiseen kohtaloon voi olla ravinnossa, sillä Vincentin havaintojen mukaan myöhäisempien pesyeiden poikasia ei ruokittu isokokoisilla selkärangattomilla, jotka olisivat poikasille ensiluokkaisia proteiinilähteitä, vaan kirvoilla ja muilla pienillä selkärangattomilla.
Taantuman syyksi on esitetty myös pesäpaikkojen vähenemistä: uusissa rakennuksissa ei olisi tarjolla sopivia koloja entiseen malliin.
Suomesta poiketen Leicesterin maalaisvarpuset menestyivät paremmin kuin esikaupungeissa asuvat lajitoverinsa.
Isossa-Britanniassa varpunen lisättiin uhanalaisten lajien listalle elokuussa 2002. Suomen tuoreimmassa uhanalaisuustarkastelussa varpunen on määritelty silmälläpidettäväksi lajiksi.
Pekka Rahko