"Ei tehrä tästä numeroo", siteeraa välttelevästi toimittaja-kirjailija Varpu Vilkuna kollegaansa Sinikka Nopolaa, kun keskustellaan hänen esikoisnäytelmästään.
Notkahduksia saa ensi-iltansa kotoisasti Nivalan Nuorisoseuran näyttämöllä, jossa nivalalainen Vilkuna itsekin on näytellyt. Näytelmän käsikirjoitus on tilausteos. Tilauksen esittivät näyttämöllä tutuiksi tulleet nuoret ja ohjaaja Kari Krapu. Toivomus oli jostakin kevyemmästä.
"Näytelmä on yksi työ muiden joukossa. Mielenkiintoinen ja mukava, kun tein sen heille", Vilkuna sanoo.
Voisiko näytelmän käsikirjoitus olla uuden alku tähän asti romaaneistaan tunnetulle kirjailijalle?
"Miksipä ei. En ole koskaan pitänyt suurta lukua siitä, mitä kirjoitan. Ei ole eroa kirjoitanko lehtijuttua, romaania tai näytelmää. Pääasia, että saan kirjoittaa ja elettäväkin on."
Vilkuna on toimittaja-kirjailija tai kirjailija-toimittaja. Titteli sopii hänelle. "Molemmat pysyvät niin kauan kuin henki pihisee", hän vakuuttaa.
Toivo yhdistää
Tähänastisessa tuotannossaan Vilkunalla ei ole ollut yhtään helppoa tarinaa. Ne eivät ole kepeitä pikkutarinoita, vaan rankkoja kasvukertomuksia yhtä lastenkirjaa lukuunottamatta.
"Niitä kuulemma yhdistää toivo. En muista, että itsekään olisin koskaan ollut täysin toivoton", hän valottaa.
Notkahduksia on perheenäidin kasvutarina, jonka Vilkuna itse nimeää vakavaksi komediaksi aatteista ja asenteista. Näyttämöllä on kolme sukupolvea. Perheenäidillä tulee mitta täyteen.
"Maailma on täynnä naisia, jotka uhrautuvat perheensä eteen ja luulevat, että heitä siitä vielä kiitetään. Liian usein vastuunkanto perheessä sälytetään pelkästään äidin harteille. Muut luistelevat vastuusta."
Aiheellaan Vilkuna halusi testata omia rajoittuneita asenteitaan. Kestävätkö ne tällaista kirjoittamista? Nyt Vilkuna voi vastata, että hyvin kestivät. Katsojista hän ei mene takuuseen. "Henkilöt ovat tahallisesti stereotyyppejä, joita arkielämässä harvoin tapaa."
"Notkahduksia on näytelmä, jonka lopussa kaikki on eri tavalla kuin alussa, mutta mikään ei perustu väärinkäsityksiin", kirjoittaja luonnehtii tekstiään.
Asenteiden ravistelua
Hän halusi ravistella käsikirjoituksella itseään ja toivoo, että katsojakin tulisi ravistelluksi. Perheen kannalta ajateltuna äiti tulee hulluksi. Katsoja toivottavasti ajattelee, että äiti tervehtyy.
Vilkunan huumori perustuu kieleen. Hän on tullut miettineeksi, että Notkahduksia voisi toimia hyvin myös kuunnelmana.
Vilkuna tiesi tilan, jossa Notkahduksia esitettäisiin. Hän tunsi myös sen rajoitukset. Tiedossa ei ollut, ovatko näyttelijät nuoria vai vanhempia. Sillä Vilkuna ei vaivannut päätään. "Maskeeraus on näyttämötekniikkaa", hän huomauttaa.
Näytelmän kirjoittaminen oli aivan erilainen asia kuin Pula!-oopperan libreton kirjoitus. "Näytelmä on ihan höpötarina. Oopperan taustalla olivat historialliset tapahtumat, joita peilataan kuvitteellisen perheen kautta. Historia oli maisema, johon sijoitettiin ooppera."
Pula!-oopperan näki 30 000 ihmistä. "Näytelmälle riittää kovastikin paljon vähemmän. Näyttämö on pieni, eikä esityksiäkään ole kovin monta. Asialla ovat harrastajat, jollainen olen tässä asiassa itsekin."
Tuoreista suomalaisista näytelmäkäsikirjoituksista on pulaa. Vilkuna ei koe paikkaavansa puutetta kovinkaan merkittävästi. Parhaimmillaan se voi kuitenkin merkitä Vilkunan Notkahduksille laajempaa levitystä ja samalla suurempia katsojamääriä.
Notkahduksia-näytelmän ensi-ilta Nivalan Nuorisoseuran näyttämöllä
7.6. kello 18.