OULU
Pora, veitsi, imuri ja kynsileikkuri ovat työkaluja, joilla lääkärikeskus Botnian jalkaterapeutti Eija Huhtala laittaa kuntoon jalat kuin jalat, tällä kertaa hiljattain Saudi-Arabiasta työkomennukselta tulleen Seppo Virtasen.
Virtasen jalkojen riesana ovat halkeilevat känsät. Diabeetikko kun mies on, haavaumien kanssa pitää olla erityisen varovainen. Pöpöjen elimistöön pääsyn estämiseksi ei hänen parane esimerkiksi avojaloin ulkosalla juuri tallustella.
”Diabeetikolla on muuhun väestöön verrattuna noin viisitoistakertainen alaraajojen amputaation vaara”, Huhtala huomauttaa ja alkaa porata.
Tekeekö kipeää?
”Ei nyt sentään”, Virtanen tuumii. ”Hoidettavanahan täällä ollaan, ei kiusattavana!”
Poraamisen, viilaamisen ja veitsenheiluttelun päätteeksi Huhtala arvioi, että Virtasen kannattaisi tulla näyttämään jalkojaan seuraavan kerran viikon parin kuluttua.
Kovettumat
kiusaavat monia
Jalkaterapeutin työnkuvaan kuuluu muun muassa arvioida asiakkaansa kävely, lihastasapaino ja ryhti sekä tämän jalkojen mahdolliset virheasennot. Edelleen hän voi valmistaa tukipohjallisia ja varpaanoikaisijoita sekä hoitaa jalkojen pehmytkudosmuutoksia kuten känsiä tai oikaista sisäänkasvaneita varpaankynsiä. Jos tarve vaatii, ohjaa hän asiakkaansa kääntymään lääkärin puoleen.
Jalkaterapeutin pakeille tulevan asiakkaan ei kuitenkaan tarvitse kärsiä mistään erityisistä jalkavaivoista, Huhtala huomauttaa, vaikkakin myöntää, että useimmat tulijat kyllä kärsivät joko isommista tai pienemmistä vaivoista.
Esimerkiksi kovettumien, känsien, kantapäävaivojen ja varvasväli- tai kynsisienen Eija Huhtala arvioi kiusaavan varsin monia.
”Kaikki eivät välttämättä tiedä, että sieni leviää helposti jopa omista pesutiloista, jos siellä on peseytynyt sellainen, jolla on silsaa ja sitten itsellä on jaloissa haavoja tai naarmuja”, Huhtala sanoo.
Hän muistuttaa, että paras keino ehkäistä varvasväli- ja kynsisilsaa on pestä ja kuivata jalkansa varpaiden välejä myöten huolellisesti ainakin kerran päivässä. Lisäksi sukat kannattaa vaihtaa päivittäin puhtaisiin.
Ehkä vähän hemmotteluakin
Nyt, kun rantakausi lähestyy, kuvittelee varmaan itse kukainenkin astelevansa pian pronssinvärisellä hietikolla ja upottavansa varpaat lämpöiseen luonnonveteen ilman tunnetta siitä, että tallustimiaan tarvitsisi jotenkin nolostella.
Eija Huhtala antaa muutaman vinkin, joilla jalat pysyvät näyttö- ja käyttökunnossa.
Säännöllisen pesun ja kuivaamisen ohella jalkoja kannattaa aika ajoin rasvata. Tavallinen perusvoidekin tarkoitukseen käy, ellei halua hemmotella itseään viilentävillä, lämmittävillä, kosteuttavilla tai muilla jalkojen erikoisvoiteilla. Ja kun hemmottelun makuun päästään, löytyy jaloille kaupoista omat kylpytuotteensakin.
Jos jalat ovat hikoiluun taipuvaiset, voi jalkojaan kylvettää pesuvadillisella lämmintä vettä, jota on ryydittänyt kourallisella merisuolaa. Kuiville jaloille Huhtala ei tällaista kylpyä kuitenkaan suosittele, sillä suola kuivattaa jalkoja entisestään.
Kovettumia jalkaterapeutti neuvoo hinkkaamaan raspilla enintään kerran pari kuussa. ”Jos jalkoja raspaa kovin tiuhaan, kovettumia tahtoo tulla vain entistä enemmän”, hän huomauttaa ja lisää, että diabeetikoiden kannattaisi unohtaa raspiintarttuminen oikeastaan tyystin.
Varpaankynnet on nekin syytä leikata ajallaan. Kynsiä ei pidä jyrsiä liian lyhyiksi, vaan muotoilla ne myötäilemään varpaiden päitä.
Jumppa puolestaan vilkastuttaa jalkojen verenkiertoa ja vahvistaa lihaksia. Paikallaan istuessaan voi koukistella ja ojennella nilkkojaan sekä kipristellä varpaitaan. Hyvää voimistelua on myös kulkea pieniä matkoja varpaillaan tai päkiöillään.
Jos jalat ovat terveet, voi niitä hehkeillä kesäkeleillä tuulettaa kulkemalla sandaaleissa ilman sukkia - ellei edessä ole kilometrien taival. ”Toisaalta sukat estävät hiertymien ja rakkojen syntymistä”, Huhtala muistuttaa.
Hän lisää, että käyttöjalkineissa kannattaa kiinnittää huomiota paitsi oikeaan kokoon, myös pohjan ominaisuuksiin. Hyvä kengänpohja ei ole liian jäykkä, ohut tai lepsu. Sen myös pitäisi joustaa päkiän kohdalta, ei kannan vierestä.