Hurjimmat vaativat jo aikaistettuja eduskuntavaaleja vaalirahoituksen sotkujen jatkuessa. Eduskunnan hajottaminen on niin iso poliittinen päätös, että sille pitää löytyä tukevat perustelut. Vielä sellaisia ei ole.
SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tarja Filatov on kutsunut oppositioryhmiä koolle keskustelemaan eduskuntavaalien aikaistamisesta. Filatov ihmettelee, miksei pääministeri tiedä vaalirahojensa alkuperää.
Sitä ihmettelee moni muukin. Vihreiden varapuheenjohtaja Jyrki Kasvi manaili Raha-automaattiyhdistyksen rahojen kanavoitumista keskustalaisten poliitikkojen kampanjoihin ja sanoi Helsingin Sanomien verkkosivuilla selvin sanankääntein haluavansa aikaistaa eduskuntavaalit, jotka muuten pidettäisiin kevättalvella 2011. Tosin puolueen puheenjohtaja, työministeri Anni Sinnemäki on eri mieltä.
Pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen sekä valtiovarainministeri Jyrki Katainen puolestaan katsovat, ettei vaalien aikaistukselle ole tarvetta. RKP:n Ulla-Maj Wideroosin mukaan puolueensa keskustelee vaalien aikaistamisesta tänään torstaina.
Kyse ei ole enää puhtaasti hallituksen ja opposition välisestä nokittelusta. Poliittinen tilanne kärjistyi nopeasti, kun kävi ilmi, että RAY:n rahaa oli kanavoitunut sen hallituksen puheenjohtajana toimineen Jukka Vihriälän (kesk.) vaalikampanjaan keskustajohtoisen Nuorisosäätiön kautta. Samassa rytäkässä säätiön hallituksen puheenjohtaja, keskustan kansanedustaja Antti Kaikkonen jätti tehtävänsä.
Rumalta näyttää, todella rumalta. Poliittisia kampanjoja on rahoitettu varoilla, joiden ei missään nimessä olisi pitänyt päätyä poliittiseen toimintaan. Ja vielä vähemmän rahaa jakamassa olisi pitänyt olla siitä hyötyvien.
Vaikka sekä Jukka Vihriälän ja Antti Kaikkosen vetämät johtopäätökset ovat ainoita oikeita, joutuu epäilemään, että molemmat ovat tasan tarkkaan tienneet, mikä raha on millekin tilille päätynyt. Siltä osin moraalisesti ryhdikkäissä eroissa on väkisinkin massiivisen mediajulkisuuden esiin pakottaman moraalin sivumaku.
Onhan se nyt sentään aikamoista olettaa suuren yleisön uskovan, että RAY:n tai minkä tahansa yleishyödyllisen säätiön johdossa olevat joutuvat lehdistä lukemaan, keille ovat rahaa antaneet. Älkäähän nyt, arvon poliitikot, ihmisiä sentään täysinä pelleinä pitäkö.
Suomen poliittinen järjestelmä on ajautunut vakavaa ahdinkoon. Kriisistä ei voi vielä puhua, mutta sen mahdollisuutta ei liioin voi sulkea pois. Kovin monta uutta paljastusta sääntöjenvastaisesta poliittisesta varojenkäytöstä ei enää tarvita ilman että ainakin hallitus joutuu poliittisen vastuunsa nimissä jättämään tehtävänsä.
Vaatimukset eduskunnan hajottamisesta ja vaalien aikaistamisesta ovat kuitenkin vielä ennenaikaisia. Ensinnäkin eduskunnan hajottaminen on niin vakava poliittinen päätös, että siihen turvautuminen vaatii hyvin vakavat poliittiset perustelut. Koko valtiollisen järjestelmän toimintakyvyn halvaannuttava luottamuspula olisi riittävä syy. Niin paha tilanne ei sentään vielä ole.
Toiseksi pelkästään Vanhasen ja hänen puolueensa kurittaminen vuosikymmeniä jatkuneen maan tavan romahtamisesta ei ole ihan reilua sekään. Tämän vaalirahoitussotkun suurin syy on siinä, että poliittinen kulttuuri on muuttunut. Äänestäjät eivät enää hyväksy kummallisten yhdistysten kautta kierrätettyjä varoja, varsinkaan kun rahojen alkulähteet ovat joissakin tapauksissa olleet peräti kyseenalaisia.
Poliittinen vastuu ja luottamus ehditään kyllä mittaamaan normaaleissa vaaleissa kevättalvella 2011.