Rajoituksista ei paljon puhuta, kun valtio jakaa teollisuudelle päästöoikeudet Kioton sopimuksen ensimmäiseksi kolmivuotiskaudeksi. Karu totuus on edessä 2008, jolloin kasvihuonekaasujen päästöjä pitää vähentää jyrkästi. EU:n ensi vuonna alkava päästökauppa ei alkuvaiheessa juuri rasita suomalaisyrityksiä. Vuosiksi 2005-2007 kauppa- ja teollisuusministeriö aikoo jakaa teollisuudelle yhteensä 137,6 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöoikeudet. Teollisuus laskee tarvitsevansa neljä prosenttia suuremmat oikeudet, mutta nykyisiin päästöihin verrattuna yrityksillä on mahdollisuus jopa kasvattaa osuuttaan.
Ministeriön opastus puhtaampiin menetelmiin on ensivaiheessa yllättäen olematonta. Monet teollisuudenalat ovat varmasti Suomessa huolehtineet keskimääräistä paremmin tuotantonsa päästötehokkuudesta, mutta paljon on vielä tehtävissä. Sille tielle olisi ollut parasta lähteä heti eikä vasta pakon edessä muutaman vuoden päästä. Kun niukkuuteen ei opetella, vuonna 2008 edessä on karu arki.
Ehkä KTM ja teollisuus kuvittelevat nyt, että päästörajoituksia arvioidaan lähivuosina uudelleen väljempään suuntaan. Niin voi käydä, mutta todennäköistä se ei ole. Tällä hetkellä näyttää ilmeiseltä, että EU:ssa tehty päästöjen jako pitää. Jos myös Venäjä ratifioi Kioton sopimuksen, kuten ympäristöministeri Jan-Erik Enestam ennakoi, se astuu voimaan. Silloin ei ole mitään syytä, miksi jakoja arvioitaisiin uudelleen.
Turve on Suomessa nykyisellään melko tärkeä energian lähde. Enimmäkseen sitä poltetaan lauhdevoimaloissa, sähkön ja kaukolämmön yhteiskäytössä. Järkevä yhdistelmä ja turpeen käytön huomattava työllistävä vaikutus ovat saaneet kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen pitämään turpeesta kiinni. Hän sanoo neuvottelevansa asiasta tavoitteena turpeen säilyminen puun oheispolttoaineena, jolloin sitä voitaisiin edelleen käyttää energian tuotantoon.
Alan yritykset ajavat turpeen rinnastamista puuhun uusiutuvana energian lähteenä. Silloin sen poltto ei edes tulisi päästökaupan piiriin. Yrittää voi, mutta tulos ei ole ennalta varma. Vaihtoehtoja on hyvä ryhtyä pohtimaan.
Sähkölaskun jyrkähkö kasvu suomalaisilla lienee joka tapauksessa edessään, elleivät säät muutu nykyistä paljon sateisimmiksi. Sellaisen toiveen varaan ei voi vakavia laskelmia perustaa.
Määrätietoinen ote tulevaan tilanteeseen antaisi suomalaiselle teollisuudelle vaikeuksien ohella paljon uusia mahdollisuuksia. Kaikkialla maailmassa panostetaan lähivuosina voimakkaasti nykyistä vähäpäästöisempään tekniikkaan. Myös aivan uudet energian tuotantotavat kiinnostavat, kuten on jo havaittu muun muassa USA:n presidentinvaalikampanjan yhteydessä. Suomessa on paljon alan tietotaitoa. Sitä kannattaa hyödyntää mahdollisimman nopeasti.
Viides ydinvoimala helpottaa osaltaan Suomen päästötaakkaa. Lisää ei kuitenkaan kannata ainakaan toistaiseksi havitella, kuten ministeri Pekkarinenkin huomauttaa. Suomi pysyy hyvin silläkin lohkolla kiinni uusimmassa tekniikassa, kun uutta reaktoria rakennetaan. On silti epävarmaa, käynnistääkö Suomen esimerkki ydinvoiman lisärakentamista muissa teollisuusmaissa.
Biopolttoaineiden käytön lisäämisen piti eduskunnan tahdon mukaan liittyä kiinteästi viidennen ydinvoimalan rakentamiseen. Päättäjien on osoitettava, että ponsi ei ollut vain kovan ratkaisun meikkaamista pehmeämmäksi.