Tilastokeskuksen tuorein työttömyyslukema ponnahti jo 11 prosenttiin. Vaikka piikkiä osattiin odottaa, suunta on huolestuttava. Syksyllä tilanne vaikeutuu entisestään.
Jos kansainvälisessä talouskehityksessä ei koeta ennakoimatonta romahdusta, Suomen työttömyysaste ei vajoa viime laman hirmulukemiin, siis pahimmillaan 18
prosentin tuntumaan. Silti tiistaina julkistetut luvut antavat olettaa, että kaksinumeroiset työttömyysluvut tulevat meillä jälleen tutuiksi.
Toukokuussa näin jo olikin. Tilastokeskuksen mukaan työvoimasta oli tuolloin työttömänä 10,9 prosenttia. Ruma on myös työvoimatutkimuksen kertoma työttömien määrä, 304 000 henkeä. Kun viime laman alussa lukema nousi yli 300 000:n, puhuttiin kansallisesta kriisistä. Sittemmin luku synkkeni vielä parillasadalla tuhannella.
Toukokuussa piikin työttömyyskäyrään tuo aina opiskelijoiden tulo työmarkkinoille. Syksyllä piikki tapaa oieta. Työttömyyden kausivaihtelusta tasoitetun trendin mukaan työttömyysaste oli viime kuussa 8,6, eli ei vielä järisyttävä. Silti ero vuoden takaiseen on selvä ja huolestuttava. Silloin lukema oli vielä 6,2.
Se kuinka korkeaksi työttömyys meillä karkaa, riippuu nyt kahdesta asiasta: maailmantalouden kehityksestä ja kotimaisesta kysynnästä. Maailmalta kaivattaisiin pikaisesti yksiselitteisiä viestejä käänteestä parempaan. Enteitä on, muttei niin selviä, että investoinnit lähtisivät liikkeelle ja talouden isot pyörät alkaisivat taas pyöriä.
Ennen sitä meillä on odotettavissa monia uutisia irtisanomisista ja lomautuksista. Joiden arvioiden mukaan työttömyys nousisi huippuunsa vasta vuonna 2011.
Mahdollista onkin, että maailmantalouden kehityskäyrä noudattelee W-kirjaimen muotoa eli ennen kestävämpää nousua koetaan vielä toinen notkahdus. Maaliskuusta alkaen toiveikkuutta henkineissä pörsseissäkin odotukset ovat nyt ristiriitaiset ja nähty nopea kurssinousu on taittunut laskuksi. Epävarmuus myös ruokkii itseään: kun ei ole tietoa, mitä on edessä, ei rahaa ja investointeja uskalleta panna liikkeelle, ja käänne siirtyy yhä kauemmaksi. Se on silti selvää, että jossain vaiheessa käänne nytkin tulee.
Suomessa työttömyyden kasvu merkitsee sitä, että teema nousee syksyllä nykyistä vielä paljon kuumemmaksi teemaksi. Vaikka taantuman lähde on maailmalla, hallitus joutuu varmuudella selittämään, miksi se ei elvytä enempää kuin on tehnyt.
Esimerkiksi rakennusalalla lähtee kyllä tulevana syksynä liikkeelle suuri joukko hankkeita, joille on luvattu 10 prosentin suora valtion tuki. Näiden töiden avulla ei kuitenkaan peitetä kuin osaksi se vaje, joka syntyy uudisrakentamisen seisahtumisesta. Sitä tärkeämpää olisikin, että kuluttajien luottamus säilyisi nykyisissä yllättävän korkeissa lukemissa. Jos kansalaiset alkavat toden teolla pihistellä rahankäytössä, ollaan vielä paljon pahemmassa pulassa.
Työttömyyden kasvu tuntuu kaikkein kovimpana niillä, jotka ovat työnsä menettäneet. Suurtyöttömyys on koko kansakunnallekin kuin tulevaisuudenkin eväiden hukkaamista. Vastikään Eva-raportin työstä ja työvoimasta kirjoittanut professori Jaakko Pehkonen huomauttaa, että työssäkäyvään väestöön liittyvä inhimillinen pääoma on Suomen kansantalouden keskeinen tulevaisuuden voimavara. Siksi sen rapautuminen pitäisi talouskriisin aikana pyrkiä kaikin keinoin estämään.
Vastuuta tästä riittää jaettavaksi niin hallitukselle kuin oppositiollekin.