Raskassoutuisen juhannuksen jälkeen suomalaista täytyy varoittaa. Kesäloma on riskialtista aikaa, ja siksi kannattaa miettiä tarkkaan, mitä lomalla tekee vai tekeekö mitään. En puhu hyttysenpistosta, vaan puretaanpa hieman hankalampia uhkakuvia.
Esimerkiksi enää ei pidä mennä ostamaan asuntoa. Alhainen myyntihinta sekoittaa pään, kun pääkoppaan on iskostunut vuosikymmenten perinne omistaa asunto, vaikka monen nuoren elämäntapaan sopisi paremmin vuokra-asunto. Vuokralla välttyisi velattoman hinnan, taloyhtiölainan, asuntoyhtiön korjausvelan, tonttiosuuden, rahoitusvastikkeen tai korkoriskin aiheuttamista vaaroista.
Kaikille lienee valjennut viimeistään nyt alkukesästä, että tulipa sote tai ei, siihen sisältyy paljon uhkia, kuten myös maakuntauudistuksen ja valinnanvapauden tuloon, lykkääntymiseen tai peruuntumiseen. Ja digitaalisuuteen paha vasta onkin pesiytynyt. Tekoälyajan työ -raportissa arvioidaan, että tekoäly iskee työpaikkoihin. Suomesta uhkaa kadota tekoälyn takia jopa 15 prosenttia työpaikoista vuoteen 2030 mennessä.
Entäs kyberturvallisuus? Oletko suojautunut kyberhyökkäykseltä?
Ja varo heinäkuuta, jolloin Siperian helleaalto uhkaa Suomea! Ja muista tämä: festareita kannattaa välttää. Niissä kuulee vain tyhmistävää hokemamusiikkia, sillä runous populäärimusiikista on kuollut sitten Juice Leskisen ja Eppu Normaalin. Ja joko tiesit sen, että pian kannattaa alkaa varautua syksyn osaamishaasteisiin?
Miksi ihmisten pelottelu jatkuu, jatkuu ja jatkuu Suomessa? Missään päin muualla maailmassa ei törmää samanlaiseen toitottamiseen. Olipa puhe pienestä tai isosta asiasta, suomalainen huolestuu ja kääntää puheen heti riskiin, epäonnistumiseen tai vähintään ongelmaan. Suomalainen jakaa ohjeita, neuvoja tai antaa viisi vinkkiä. Suomessa liki kaikki on sakon uhalla kielletty.
Avoimuus on toki hienoa. Vaikeistakin asioista pitää pystyä puhumaan. Esimerkiksi Heikkisen leipomossa Kajaanissa oli mainoskyltti: ”Osta kaksi, maksa kolme!”. Siellä uskalletaan sanoa suoraan, että köyhän ei kannata ostaa halvalla, eikä laatua saa pihtaamalla.
Havaintojeni perusteella väitän, että taito oivaltaa kielteinen näkökulma on jalostunut huippuunsa Pohjois-Pohjanmaalla. Täällä ”mikkään ei oo mittään” ja ”turha sitäkin on tehhä”.
Eriytyminen on maailmanlaajuinen ilmiö, minkä lukemattomat faktat osoittavat. Maaseutu kuihtuu ja kaupungit kasvavat. Ihmisryhmien erot koulutuksessa, terveydessä, tuloissa, asumisessa, ruokailutavoissa tai harrastuksissa kasvavat.
Kuilut ihmisten välillä lisäävät mahdollisuuksia suuriinkin konflikteihin. Mutta luovatko erilaiset organisaatiot nyt myös tarkoituksella pieniä ja suuria pelkoja?
Puolustusvoimat perustelee hankintojensa rahoitustoiveita uhkakuvilla, poliisi viestii voimavarojensa tarpeesta rikollisuuden lisääntymisellä tai lääkäriyritykset kilpailevat ”asiakkaista” sairausmainoksilla. Luoko joka paikkaan levinnyt ammattimarkkinoijien ja viestijöiden armeijakunta pelontunteita ja samalla sellaisia tarpeita, jotka käperryttävät ihmiset sohvilleen yksinomaan varautumaan pahimpaan?
Väistämättä tulee mieleen eräs mummo, joka ihmetteli meikkaavan tyttärentyttärensä purkkivarastoa pöydällä peilin edessä.
– Ennen vanhaan vain puristeltiin poskipäät punaisiksi ja kulmakarvat tummennettiin hiilenpalalla, kun lähdettiin kesän lavatansseihin.
– Mummo, kilpailu on koventunut tosi paljon tavallaan niinku niistä ajoista, lapsenlapsi muistutti.