Yhdysvallat koettaa estää taloutensa suistumista täyteen kriisiin, mutta keinot ovat vähissä. Talouden häiriöt ovat hetki hetkeltä muuttuneet rajummiksi, eikä epävarmuuden loppua näy.
Yhdysvaltain keskuspankissa Federal Reservessä on tehty viime ajat pitkää päivää, kun on yritetty etsiä viisasten kiveä. Jo pitkään oireillut asuntomarkkinoiden kriisi on leviämässä rahalaitosten rajatusta ongelmasta yhä syvemmäksi ja laajemmaksi vyyhdeksi. Markkinoilla on jo ollut selviä paniikin oireita, ja keskuspankin viime päivinä tekemät päätökset ovat olleet aivan poikkeuksellisia.
Ensin ohjattiin maineikas investointipankki Bear Stearns pilkkahinnalla kilpailijansa syliin, sillä koko pankki olisi muuten kaatunut. Heti sen perään Fed alensi jälleen tiistaina korkoja tuntuvasti. Nämä toimet ovat hätäjarrutusta tilanteessa, joka on vaarassa muistuttaa jo vapaata pudotusta.
Historiallisia vertailukohtia ei haeta enää edellisistä taantumista, joita taloudessa on aina aika ajoin. Nyt kysytään täysin vakavissaan, onko Yhdysvaltain tilanne pahin sitten 1930-luvun alun suuren laman.
Suomalaisittain katsoen vertailtavaa voi löytyä lähempääkin. Amerikan tapahtumissa on piirteitä, jotka muistuttavat Suomen pankkikriisistä 1990-luvun alussa. Rinnastusta ei kannata viedä liian pitkälle, sillä maat ovat lähtökohdiltaan aivan erilaisia. Yhdysvallat on maailmantalouden vahvin keskus - tai ainakin oli.
Vahvuudesta ei nimittäin voi juuri puhua, kun dollarin arvo vajoaa melkein päivittäin alemmas kuin koskaan ja kun luottamus Yhdysvaltain kykyyn ratkoa taloutensa vaikeuksia on alamaissa sekä kotimaassa että etenkin sen ulkopuolella. Yhdysvallat on korviaan myöten veloissa, öljyn hinta nousee, kullan hinta nousee.
Ehkä suurin pulma kuitenkin on siinä, ettei kukaan tunnu tietävän, miten syvällä suossa nyt tarvotaan. Investointipankkien taseissa on miljardeja ja taas miljardeja dollareita rahaa, jolla joko on jotain arvoa tai sitten ei. Lainajärjestelyt ovat uskomattoman mutkikkaita ja monikerroksisia, ja kaikki perustuu oletukseen talouden kasvusta ja arvojen noususta. Kaiken pohjalla ovat Yhdysvaltain asuntomarkkinat, ja siellä hinnat jatkavat koko ajan laskuaan. Koko finanssirakennelma on huojumassa.
Tällaista ei ole koettu koskaan ennen. Siksi kukaan ei tiedä, mitä oikein pitäisi tehdä. Fedin toimet saattavat osua oikeaan. Yhtä hyvin ne saattavat olla tepsimättä mihinkään.
Silti on aivan ennenaikaista povata maailmanlaajuista lamaa tai edes taantumaa. Yhdysvaltain rinnalla on jo muitakin toimijoita, ja nykyiset vaikeudet koskevat yhä enemmän rahamarkkinoita kuin "todellista" taloutta. Pörssikurssit heilahtelevat rajusti - maanantaina alas, tiistaina ylös - mutta muuten elämä sujuu toistaiseksi tavalliseen tapaan. Suomessa kaiken pitäisi olla kunnossa.
Ehkä oleellisinta johtopäätöstä voi hakea siitä, kuinka tämä kaikki osaltaan kuvastaa Yhdysvaltain aseman muutosta. Luottamus dollariin kuvaa samalla luottamusta Yhdysvaltoihin, ja se on vajonnut poikkeuksellisen heikoksi. Yhdysvaltain vaikutusvalta on laskenut presidentti George W. Bushin arvovallan tahdissa. Poliittinen johtajuus on kateissa samaan aikaan kun talouden vaikeudet kasautuvat. Se on kehno yhdistelmä.
Jos joku väittää tietävänsä, mihin tämä kaikki johtaa, hän on väärässä. Paljon enempää ei nykyisestä tilanteesta voikaan varmaksi sanoa. Syvä epävarmuus on tosiasia, kaikki muu on arvailua.