Myymälävarkauksia ei tee lailliseksi se, että niiden tekeminen on monesti helppoa ja että myymälävarkaita on maailmassa valtava joukko. Tämä asia on oletettavasti selvä lähes jokaiselle, myös myymälävarkaille itselleen.
Epäselvää näyttää sen sijaan olevan se, onko tekijänoikeuksien alaisen materiaalin luvaton imurointi internetistä väärin vai oikein. Väärinhän se on, jopa suorastaan rikollista, mutta luvattoman nettilatailun yleisyydestä päätellen tätä yksinkertaista asiaa ei joko tunneta tai sitten siitä ei välitetä.
Voinee arvioida, että suurimmalla osalla laitonta materiaalia imuroivista kyse on jälkimmäisestä vaihtoehdosta.
Koska laittomia latauksia on varsin helppo tehdä ja tavattoman moni niin myös tekee, syyllisyyden taakkakin ilmeisesti tuntuu niin laajalle jakaantuneelta, ettei se yksittäistä latailijaa suuremmin kiusaa.
Ehkä laittomuudet eivät tunnu niin vakavilta siksikään, että niitä varten on olemassa täysin laillisia ohjelmia. Se ei kuitenkaan tee luvatonta luvalliseksi. Lyhyesti sanottuna laittomassa lataamisessa on kyse musiikin, kuvallisen tai muun aineiston tekijänoikeuksien haltijalta varastamisesta. Bittivarkaus ei ole yhtään sen kauniimpi kuin tavaravarkauskaan.
Yksi laitonta latailua vauhdittaneista syistä on ollut se, että kiinnijäämisen riski on ollut pieni. Viranomaisilla ja tekijänoikeuksien valvojilla on kuitenkin halutessaan aika hyvät mahdollisuudet saada rötöstelijä kiinni. Näin muun muassa siksi, että oikeuden päätöksellä internetoperaattori voi kertoa tiedot epäilyttävän nettiliikenteen vastaanottajasta.
Kuten Kalevan jutussa (16.12.) kerrottiin, Tekijänoikeuksien tiedotus- ja valvontakeskus on tänä vuonna pyytänyt oikeudelta tiedot noin 60:stä nopean nettiyhteyden päässä olevan tietokoneen haltijasta. Luvattomasta musiikin latailusta on sen jälkeen rapsahtanut jopa tuhansien eurojen laskuja.
Laittoman latailun torjunnassa on tietenkin kyse paitsi lakien valvonnasta myös oikeuksien haltijoiden puolustamisesta. Luvatonta imurointia ei tee oikeutetuksi sekään, että musiikin esittäjä olisi monimiljonääri.
Valvonnan ohella laitonta latailua voisi kyllä estää toisellakin tavalla: pudottamalla hiukan laillisten äänitteiden yhä edelleen kovia hintoja. Se ei olisi periksiantoa laittomuuksien edessä vaan enemmänkin järkevää liiketoimintaa.
Alemmat hinnat voisivat kannustaa kuluttajia lisäostoihin, mikä voisi koitua myös oikeuksien haltijoiden eduksi.