Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Bjarne Kallis on kaivannut hallituksen budjettiesitykselle vakavasti otettavaa vaihtoehtoa, jonka oppositiopuolueet voisivat yhdessä laatia.
Kallis puhuu asiasta, joka suomalaisessa demokratiassa on selvä puute. Koko valtionhallinnon valmistelukoneisto on valjastettu laatimaan tulo- ja menoarviota hallituksen ohjeistuksen mukaan. Lopullisesta versiosta käydään ministeriöiden kädenvääntöä, mutta valtiovarainministeriön nuoteista on paha tehdä suuria poikkeuksia. Opposition tehtävä on epäkiitollinen: sen rooliksi jää etsiä moitteen aiheita asiassa, johon se ei pääse vaikuttamaan. Tällä tavalla hallituksen linja näyttäytyy ainoana vaihtoehtona, vaikka siinäkin on perimmältään vain kyse tietyistä poliittisista valinnoista.
Asetelma olisi toinen, jos oppositiolla olisi lyödä pöytään perusteltu ja harkittu vaihtoehtobudjetti, jossa tulo- ja menopuolen kokonaisuus olisi uskottavasti koossa. Silloin väittely voisi todella päästä politiikan ytimiin asti.
Tosin opposition pitäisi ensin päästä keskenään yhteisymmärrykseen omista linjoistaan. Sitä ei hevin tapahdu. Suurin oppositiopuolue keskusta tuskin kuuntelee pienemmän puolueen puheenjohtajan toiveita.
Todellisen, yksityiskohtaisen varjobudjetin laadinta on valtava työ etenkin, jos puolueet joutuvat sellaisen laatimaan omin voimin ilman virkamiesapua. Mikään ei tietenkään estä yrittämästä, ja opposition yhteisesitys virkistäisi suuresti maan poliittista keskustelua. Todennäköisempi vaihtoehto silti on, että oppositiopuolueet esittävät omia ehdotuksiaan, jotka kattavat vain poliittisesti valikoituja osia kokonaisuudesta. Budjetin käsittelyyn niillä ei ole juuri vaikutusta, mutta tänä vuonna varsinainen tähtäin onkin kevään vaalikentillä.