Lappi-työryhmän listaamista kohteista moni vaatii investointeja, joiden rahoitus saattaa maailman rahoituskriisin takia osoittautua vaikeaksi. Toisaalta on tarpeetonta jatkaa Vuotosväittelyä ja vihjailla Ounasjoen rakentamisella.
Perjantaina loppuraporttinsa jättänyt Lappi-työryhmä on tehnyt tärkeää työtä. Yksi Hannes Mannisen johtaman työryhmän suurimpia ansioita on, että sen myötä Suomen pohjoisimman maakunnan kysymykset on tiiviisti kytketty valtakunnan tason suunnitteluun keskushallinnossa.
Erityisen tärkeää tämä on liikenneasioissa. Jos nimittäin Lapin kehitys kulkee työryhmän enemmistön kaavailemia reittejä, lähivuosina vaaditaan erittäin suuria investointeja pohjoiseen liikenneinfrastruktuuriin. Kaivoshankkeet ja yhteydet Venäjän puolelle on nähtävä nimenomaan valtakunnallisina kysymyksinä.
Suhteessa kaivoksiin, matkailuun ja Murmanskin jättiprojekteihin työryhmän raportti on tosiasiassa yhteenveto kaikista niistä uutisista, joita Lapista on viime vuosien aikana virrannut. Vireillä on erittäin mittavia, miljardiluokan investointeja. On hyvin tarpeellista muodostaa niistä kokonaiskuva, sillä pohjimmiltaan näissä asioissa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se pätee niin liikenteeseen kuin työvoimakysymyksiin.
Mutta kaikkien näiden näkymien ylle on levinnyt nopeasti maailmanlaajuinen varjo, jonka seurauksia työryhmä ei ymmärrettävästi ole kyennyt raportissaan arvioimaan. Muutos on tapahtunut hyvin nopeasti, eikä sen käytännön vaikutuksia vielä edes tunneta. Tosiasia kuitenkin on, että suurten investointien vaatimat rahoitusjärjestelyt ovat nyt vaikeutuneet huomattavasti.
Kuinka se vaikuttaa juuri Lappia koskeviin suunnitelmiin, siitä ei toistaiseksi ole tietoa. On silti vaikea uskoa kaikkien kaivos- ja matkailutoiveiden toteutuvan, jos globaali talous kääntyy pitkään alamäkeen. Tähän kehitykseen on Suomessa kovin vaikea vaikuttaa. Sen sijaan on sitäkin tarpeellisempaa varautua siihen, että tarvittaessa isot infrastruktuurihankkeet saadaan liikkeelle nopeasti.
Julkisuudessa suurin huomio on kiinnittynyt työryhmän enemmistön näkemyksiin vesistörakentamisesta, etenkin Vuotoksen alueella ja Ounasjoella.
Ounasjoki on suojeltu erillislailla, eikä työryhmä onneksi edes ehdota sen purkamista. Sen sijaan raportissa toivotaan hämäräksi jäävällä tavalla tulva-altaita ja niihin liittyvää energiantuotantoa Ounasjoelle ja Kemihaaraan Kittilän ja Rovaniemen suojelemiseksi. Kemihaaran soiden osalta halutaan Vuotoksen altaan esteenä olevien Natura-alueiden vaihtamista muihin suoalueisiin. Ajatus suojellun alueen vaihtamisesta johonkin toiseen alueeseen on lievästi sanottuna erikoinen.
On harmillista, että työryhmä ei malttanut pitää näppejään täysin erossa Ounasjoen ja Vuotoksen asioista. Niihin ei kuitenkaan tämän raportin voimin kosketa. Nyt seurauksena oli vain eriäviä mielipiteitä ja julkisen huomion kiinnittyminen kokonaisuuden kannalta toisarvoisiin asioihin.
Raportissa on mukana asioita, joiden voi katsoa selkeästi vahvistavan Lapin osaamispohjaa ja jotka eivät vaadi suuria panostuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi valtakunnallisen Barents-keskuksen perustaminen Rovaniemelle ja avaukset kylmä- ja talviteknologiaan, arktiseen logistiikkaan ja arktiseen tutkimukseen.
Juuri tällaisilla toimilla luodaan pohjoisen omia vahvuuksia. Lapille ei ole hyväksi, jos se mielletään vain matkailualueeksi ja raaka-aineiden ja energian tuottajaksi.