Pääkirjoitus

Var­jak­ka esiin ar­vos­ta­vas­ti

Varjakansaari on yksi Oulun seudun ehdottomista helmistä.

Varjakansaari on yksi Oulun seudun ehdottomista helmistä. Ensin Pohjoismaiden ja sittemmin koko Euroopan suurin höyrysaha jätti lyhyenä toiminta-aikanaan saarelle rakennuksia, joista osa seisoo yhä ryhdikkäästi sijoillaan historiaa henkien.

Ennakkoluulottomat rakenteet, muun muassa pystysuuntaan hirsitetyin seinin rakennetut talot ansaitsevat tarkkaa vaalimista. Ne kiinnostavat muitakin kuin rakennuskulttuuriin vihkiytyneitä. Varsinaisen sahan koneistoa saarella ei enää ole juurikaan jäljellä, mutta paljon tietoa ja kuviakin siitä sentään on tallella.

Oulunsalon kunta teki viisaasti hankkiessaan saaren rakennuksineen omistukseensa 1987 Veitsiluoto Oy:ltä. Vaarana oli, että alue olisi myllätty uuteen kuosiin Pohjois-Suomen puunjalostusteollisuuden omistusjärjestelyjen ja omaisuuden myynnin myötä.

Kunta on kunnostanut Varjakan rakennuksia aivan liian hitaasti. Monet lomamökkejä vuokralle etsivät olisivat varmasti olleet niistä kiinnostuneita. On kuitenkin parempi, että käyttöä lisätään vain sitä mukaa kuin kyetään varmistamaan saaren ainutlaatuisen miljöön säilyminen.

Kunta tarvitsee tietysti yhteistyökumppaneita Varjakan kehitystyöhön, mutta omistajan on pidettävä huoli alueen kehittämisestä vanhaa arvostavasti ja säilyttävästi. Saarta ei pidä jättää suljetuksi, hiljalleen ränsistyväksi alueeksi, vaikka kaiken jäljellä olevan museoimistakin on esitetty. Entinen ja uusi pystytään sovittamaan yhteen. Uudisrakennukset voivat muodostaa alueella oman kokonaisuutensa kuten Varjakasta diplomityönsä tehnyt arkkitehti Helena Hirviniemi ehdottaa.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus pitää täydestä syystä Varjakan ja sen viereisen Akionsaaren sekä Varjakan nokan kunnostushanketta erittäin rahoituskelpoisena. Sellainen näin ainutlaatuinen projekti varmasti on.

Laaja kunnostushanke on jaettu kahteen osaan. Ensimmäiseen kuuluu saaren rakennusten peruskorjauksen jatkaminen. Se on tietysti välttämätöntä. Monta tärkeää kohdetta on jo kunnostettu, mutta tekemistä riittää edelleen. On huolehdittava siitä, että mikään säilytettäväksi kelvollinen rakennus tai rakennelma ei tuhoudu huonon suojauksen, esimerkiksi rikkoontuneiden kattojen tai ikkunoiden takia.

Ensi vuonna saaren tunnelmaan voi jo tutustua uudella lossilla matkaten. Ilman sitä saarelle pääsy olisikin satunnaista, kun Savukosken Tulppion vanha lossi ei enää läpäissyt tarkastusta.

paakirjoitus@kaleva.fi