Historoitsija Markus H. Korhonen saa ahaa-elämykseen saapuessaan viikateniiton MM-kisojen pitopaikalle Liminkaan.
Korhonen tuli kisapaikalle pitämään luentoa aiheesta Liminka ja kansainvälisyys eri aikoina, mutta kuullessaan kilpailuun osallistuvista baskeista innostuu hän jostain. Korhonen soittaa isällään ja kirjoittaa pian paperille jotain aivan outoa tekstiä.
Leena Tornberg saa tehtäväkseen tulkata Korhosen oivalluksen Altzo Jauregille, joka tutkii hetkisen historoitsijan paperia. Mystisen tekstin arvoitus ratkeaa, kun paljastuu, että Jauregi osaa lukea tekstiä sujuvasti.
"Päivä oli hyvin lämmin, mutta taivas oli hyvin sininen", Tornberg tulkkaa. San Sebastianissa tullut Jauregi kertoo, että kirjoitus on pohjoisempaa kieltä, mitä hänen kotiseuduillaan puhutaan.
Korhonen kirjoittaa tyytyväisenä muistiin suomennoksen, joka paljastaa, että Oulunsalon Varjakan saaren kiveen kaiverrettu teksti on baskin kieltä. Korhonen tietää, mitä se tarkoittaa.
"Kirjoitus on vain jonkun vuosikymmenen ikäinen, eikä sen vanhempi", hän selvittää.
Markus H. Korhonen kertoo, että Varjakan saaressa on ollut jokin aika sitten taiteellinen kokeilu ja baskitaiteilijat ovat ilmeisesti päättäneet jättää itsestään pysyvän muiston jälkeensä.
Kiveen kaiverrettua kirjoitusta on epäilty paljon vanhemmaksi, sillä kivi on ehtinyt jo sammaloitua sopivasti. Vaikka tekstin tulkitseminen vie pohjan toiveilta suuresta arkeologisesta löydöstä, on historoitsija tyytyväinen.
"Onhan tämä hyvin hauska juttu", Korhonen huomauttaa.
"Voin hyvin kuvitella, että tämä unohtuu sadan vuoden sisällä ja sitten taas ihmetellään Varjakan saaresta löydettävää kirjoitusta."
Ehkä kirjoitus saa silloin ihmisten mielikuvituksen laukkaamaan ja arvuuttelemaan, ketkä olivat kummaa kieltä puhuneet Varjakan saaren asukkaat.