Juuri remontoidussa Leinonpuiston koulun Tahkokankaan yksikössä puhaltavat uudet, värikkäät tuulet. Vaikeasti kehitysvammaisten lasten opetuksessa ryhdytään hyödyntämään erilaisia aistiviriketiloja, joissa yhtenä keskeisenä tekijänä ovat värit. Kaksi perusluokkaa on jo nimetty siniseksi ja keltaiseksi.
Koulusta löytyvät myös punainen, musta ja valkea huone, joihin on koottu monipuolisesti esineitä ja laitteita antamaan uusia aistihavaintoja. Värihuoneissa luodaan yksilöllistä opetusta tarvitseville koululaisille kokonaisvaltainen tunnelma ja elämyksellisyys. Huoneiden viritys on viimeistelyä vaille valmis.
Valkoinen huone rauhoittaa
Leinonpuiston koulun vs. rehtori Riitta Mäntyniemi kertoo, että Tahkokankaan yksikön aistihuoneissa on mukailtu niin sanottua Snoezelen-menetelmää. "Siinä luodaan oppimisympäristö, jolla pyritään saavuttamaan toiminnan ja rentoutumisen tasapaino, oppimiselle suotuisa vireystila."
Snoezelen-termi tulee hollannin kielestä. Se on yhdistelmä sanoista nuuhkiminen ja torkkuminen. Sisäisen kokemuksen lisäksi snoezelen tarkoittaa menetelmää, jossa järjestettyjä aistiärsykkeitä tarjotaan valikoiden monipuolisesti vaikuttavassa ympäristössä.
Esimerkiksi valkoisen huoneen pelkistetty yleisilme auttaa kiinnittämään huomion kulloinkin esille nostettuun asiaan. "Se rauhoittaa niitä lapsia, jotka tulevat rauhattomaksi virikkeisessä ympäristössä", Mäntyniemi sanoo.
Huoneessa on vesisänky, jossa voi rentoutua seuraamaan ympärillä olevia asioita. Se edistää kehon hahmotusta ja antaa tuntemuksia, joita liikuntavammaisen lapsen on muuten vaikea saada. Huoneen valot ovat säädettävissä, jolloin seinille voidaan heijastaa erilaisia kuvioita. Äänentoistolaitteisiin valitaan lapsille ja tilanteeseen sopivaa musiikkia.
Huoneeseen tulee myös painikepöytä, jonka avulla lapsi voi itse vaikuttaa ympäristöönsä esimerkiksi ääni- ja valovalinnoin.
Musta huone helpottaa keskittymistä
Musta huone on verhoiltu mustaksi. Huoneen mustavalolamppu jättää huoneen lähes muuten pimeäksi, mutta se korostaa valkoisia ja fosforoituja pintoja. Pimeässä hohtavilla materiaaleilla luodaan erilaisia visuaalisia efektejä.
"Huone helpottaa keskittymistä valittuun tekemiseen. Se toimii näönkuntoutukseen ja kehonhahmotukseen sopivana ympäristönä. Huonetta voidaan muokata sellaiseksi, että se houkuttaa lapsia toimintaan ja itsenäiseen tutkimiseen", Riitta Mäntyniemi kertoo.
Mustasta huoneesta löytyy myös fysioakustinen tuoli. Tuolin sisään on upotettu kaiuttimia, joihin ohjataan tietokoneelta matalajaksoista ääntä. Äänen voimakkuutta, taajuutta ja kiertoa voidaan säätää. Kyse on siis eräänlaisesta olohuoneen porealtaasta.
Laitteeseen voidaan tallentaa joko rentouttavia tai aktivoivia ohjelmia. Tuoli auttaa levottomia lapsia rauhoittumaan ja se vähentää liikuntavammaisten lasten lihasjännitystä.
Punaista huonetta kutsutaan sateenkaari-luokaksi sinne levitetyn kirjavan laskuvarjon perusteella. Huoneeseen rakentuu oleilupesä, jossa voi nautiskella.
Tilaan asennetaan myös "soundbeam"-laitteisto, joka kytketään syntetisaattoriin. Laitteisto reagoi ihmisen liikkeeseen ja antaa soittimesta liikkeiden mukaisia vaihtelevia ääniä. Liikkeillä tehdään omaa musiikkia.