Euroopan keskuspankissa eletään kiireisiä ja tuskaisia aikoja. EKP:n tavoitteen mukaan korkoa pitää nostaa kun inflaatio kiihtyy yli prosentin, jotta hintojen nousulta katkaistaisiin siivet. Viimeisimmän tiedon mukaan euroalueen inflaatio on kiihtynyt jo yli 4 prosentin.
Toisaalta Euroopan talouskasvu hiipuu. Korkoa pitäisi alentaa, jotta talouden rattaat pyörisivät mahdollisimman vinhasti. Euroopan talouspoliittinen tilanne antaa yhtä lailla perusteita koron nostamiseen kuin alentamiseenkin.
Inflaation torjunta on EKP:n uskottavuuskysymys. Siksi EKP kumartaa inflaation torjunnan suuntaa ja samalle se tulee pyllistäneeksi talouden kasvun suuntaan. EKP on kuin varis tervatulla katolla.
Inflaation ja alhaisen kasvuvauhdin yhdistelmä, stagflaatio, on talouspoliitikon painajainen ja haaste. Lähihistoriasta on kokemuksia tämän tilanteen huonosta hoidosta: 1970-luvulla inflaatioriskiä vähäteltiin ja tulos oli surkea. Nyt näin ei todellakaan tehdä. Nyt EKP vähättelee kasvun merkitystä.
Euroopan haukkamaisuus inflaation torjunnassa on yliampuvaa. EU:n talouskomissaarin Joaquin Almunian muistuttaa, että 1970-luvulla valtiot eivät toimineet inflaation torjunnassa tarpeeksi topakasti, mikä johti miljoonatyöttömyyteen. Talouspolitiikassa siirrytään äärimmäisyydestä toiseen. Todennäköistä on, että miljoonatyöttömyydellä maksetaan myös terhakka inflaation vastustaminen.
EKP:n inflaatiotavoite tuntuu erikoiselta, koska hintojen kiihtymisen taustalla ovat ulkoiset shokit. Öljyn hinta ja muiden tuotteiden maailmanmarkkinahinnat nousevat ripeästi. Taustalla on idän talousmahtien voimakkaan talouskasvun aikaansaama kysynnän lisäys. Elintarvikkeiden ja öljyn tuotanto ei ole kyennyt reagoimaan voimakkaaseen kysynnän lisäykseen maailmanmarkkinoilla. Kun kysyntä ylittää tarjonnan, lähtevät hinnat nousuun.
EKP:n korkoja ohjaavan inflaatioprinsiipin taustalla on ajatus hillitä koron nostolla talouden kuumenemista ja saada näin "liiallista" kysyntää vähennettyä ja aikaansaada siten hintakehitys talttumaan. Tämä oppi ei nyt toimi, sillä EU muodostaa n. kuudenneksen maailman taloudesta. Hintojen nousu tulee jatkumaan EU:n hätäjarrutuksesta huolimatta.
Kriisin laukaisevana tekijänä toimivat Yhdysvaltain asuntorahoitusmarkkinoiden hölmöilyt.
Kyse on Yhdysvalloissa harjoitetusta asuntoluototuksesta, jossa vakuuksien suhteen oltiin suurpiirteisiä. Lainoja kutsuttiin subprime -luotoiksi. Kun talous yskähteli, alkoivat lainat kaatua pankkien kontolle. Subprime-lainoja oli leivottu sijoituspaketteihin sisään ja alkoi dominoilmiö. Subprime on laarin mätä omena.
Subprime-kriisin hinnaksi arvioidaan nyt yli 1000 miljardia dollaria. Se vastaa Suomen kokoisen maan 3-4 vuoden BKT:ä eli "liikevaihtoa". USA:n pankkikriisi ei vielä yllä Suomen 1990-luvun pankkikriisin tasolle, jonka hinnaksi on arvioitu noin 7-10 prosenttia Suomen sen ajan BKT:stä. Yhdysvalloissa subprime -kriisi on USA:n BKT:stä vasta joitakin prosentteja.
Asuntovelallisten taakkaa on lisännyt viime aikoina enemmän markkinaepävarmuuden aiheuttama riskilisä kuin ohjauskoron muutokset. Lainat on sidottu markkinakorkoihin. Vielä hieman yli vuosi sitten markkinakorkotason ja ohjauskoron välinen ero on muutamia prosentin kymmenyksiä. Nyt markkinakorot ovat toista prosenttia korkeammalla kuin ohjauskorko. Markkinakorot näyttävät elävät ohjauskorosta riippumatonta omaa elämäänsä. Tämä on uusi EKP:n päänsärky: rahapolitiikan tehot ovat vähentyneet.
Kansantalouden myllerryksen ajankohtaan osuu sopimuspolitiikan murros, kun keskitetty sopimusjärjestelmä päätettiin kuopata. Kokonaisvaltaisilla työmarkkinaratkaisuilla olisi voitu jonkin verran paremmin kohdata maailmantalouden myrskyt. Keskitettyyn sopimusjärjestelmään on aiemmin palattu, kun kansantalous on suurissa vaikeuksissa. Näin saattaa käydä nytkin, vaikka työnantajaleirin päättäväisyys valitun tien oikeellisuudesta vaikuttaa vahvalta.
Tämän vuoden hintojen nousu tulee olemaan noin 4 prosenttia. Sopimuskorotukset ovat keskimäärin 4,4 prosenttia. Vielä ollaan hiukkasen plussan puolella. Positiivinen ostovoimakehitys on mahdollista liukumien avulla.
Käyty sopimuskierros oli hyvä palkansaajien kannalta, jonka inflaatio uhkaa tärvellä. Inflaation kiihtymisen taustalla on ennen muuta maailmanmarkkinahintojen nousu, joten väitteet palkankorotusten inflaatiovaikutuksista eivät ole kohdallaan. Kohtuullisen reippaiden palkankorotusten merkitys inflaatiomyllyssä on häviävän pieni.
Tummien pilvien välistä pilkistää aurinko. Työllisyyskehitys on kohtuullisen hyvä. Yritysten tuloskunto ja kilpailukyky Suomessa on erinomaisessa kunnossa. Kansalaisten luottamus talouteen on romahtanut, mutta on edelleen kohtuullisella tasolla. Valtion taloustilanne on erinomainen.
Suomella on mahdollisuus selvitä lamasta kuin koira veräjästä. Mahdollisuus on pieni, mutta se on olemassa. USA:ssa ei ole edes tätä pientä mahdollisuutta. Onni onnettomuudessa on se, että kriisin seurauksena USA:ssa uudistetaan rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjä. Ylettömästä markkinauskosta siirrytään pari piirua sääntelyn suuntaan.
Toivoa Suomessa on, mutta maan hallituksen toimettomuus on hämmentävää. Aivan kuin uutiset maailman talouskriisistä eivät olisi vielä kantautuneet ministereiden korviin. Ensi vuoden tulo- ja menoarviolla voidaan tehdä jotain. Tuloverojen kevennyksistä voisi aloittaa. Olisiko vihdoin myös palkansaajien vuoro saada hieman veronkevennyksiä?