Varis pörhistää höyhenensä ja hyppiä rämpsii lumihyhmäisessä ruohossa. Se työntää nokkansa mäkkärin limsamukiin. Varis tarkkailee katon reunalla, kun roskapussi putoaa jäteastiaan. Se partioi nakkikioskin ympäristöä ja keikkuu röyhkeästi teurastamon jätelavan reunalla.
Varis on kaikkialla. Sen musta kiiltävä katse tarkkailee ihmisen toimia huomaamattomasti.
Oululainen Esa Nissi on tehnyt dokumenttielokuvan Varis. Se ei ole luontodokumentti tai lintuelokuva vaan laajenee kritiikiksi kertakäyttökulttuurista, kerskakulutuksesta ja ylituotannosta.
Kaupan hyllyltä poistettujen etelän hedelmien vielä rypyttömät posket loistavat Oulun kaatopaikan röykkiöissä. Viimeisen myyntipäivän ohittaneita viilejä ja jukurtteja kärrätään haaskiolle lavakaupalla.
"Elämme markkinatalouden diktatuuria. Koko ajan kaikki puhuvat vain siitä, että pitäisi saada talouskasvu nousuun. Se rasittaa, että tilanne on niin vaihtoehdoton", toteaa Nissi.
"Puolalaissyntyinen sosiologi, Lapin yliopiston kunniatohtori Zygmunt Bauman sanoo, että helposti mennään yhteisvastuulliseen vastuuttomuuteen. Tehdään väärin, koska kaikki muutkin tekevät niin. Olen sitä mieltä, että muutos lähtee yksilön kulutustottumuksista. Mutta eihän tämmöisiä asioita viitsi mennä paasaamaan."
Varis-dokumentti ei paasaa. Se on monikerroksinen tarina, josta katsoja saa itse löytää asioita. Varis on kaunis katsella. Siinä on runollisia kuvia urbaanista, teollisesta Oulusta, uudesta näkökulmasta.
Cityvaris ja
roskaruoka
Nissi ja kuvaaja Vesa Taipaleenmäki seurasivat variksia kolmena syksynä juuri näihin aikoihin. He ovat vanginneet kuviin sekä aamuvarhaisen linnun että satapäiset yöpymisparvet.
"Elokuva on monen asian summa. Näin joskus mustalaisten vaelluksesta kertovan Tony Gatlifin dokumenttielokuvan Latcho drom, joka teki vaikutuksen, koska elokuva oli saatu toimimaan ilman dialogia", kertoo Nissi.
Nissi alkoi tarkkailla variksia käydessään Oulun käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen videolinjaa Pikisaaressa 1990-luvun lopulla.
"Ajoin aina polkupyörällä teatterin ja kirjaston välistä kouluun. Syksyllähän varikset ja naakat rupeavat kertymään. Se on hieno näky, kun varikset leijuvat Nuottasaaren tehtaan edessä."
Sitten Nissi luki Kalevasta mielenkiintoisen jutun, jossa Oulun yliopiston eläinmuseon konservaattori Eero Lindgren kertoi variksen päivästä.
"Se tuntui natsaavan. Tuntui, että variksesta voi tehdä sellaisen dokumentin, jossa ei ole mitään puhetta, mennään vain kuvakerronnalla."
Nissin dokumentin pääosassa on maalta kaupunkiin muuttava varis, joka vähitellen sopeutuu uuteen moderniin ympäristöön. Pikku hiljaa muuttaja löytää oikeat apajat.
"Etelä-Suomesta on löytynyt harsusiipisiä cityvariksia. Niiden siivet ovat repaleiset ja niissä saattaa olla valkoista väritystä. Arto Hokkanen pyhtääläisestä lintuhoitolasta arvelee, että se johtuisi yksipuolisesta ravinnosta, ranskanperunoista ja lihapiirakan jämistä: moisella sapuskalla ei höyhenpeite kehity."
Valkosiipisiä variksia on nähty myös Brysselissä ja tänä kesänä Oulussa Lohipadon koulun ja Oysin nurkilla sekä Linnanmaalla.
Nissi on täynnä varistarinoita, joita hän on lukenut lehdistä, hakenut internetistä ja kuullut kavereilta.
"Elokuvan työnimenä oli alunperin ote Elmer Diktoniuksen tekstistä: Kraakraa sanoo vares eikä kelpaa syötäväksi. Konservaattori Eero Lindgren kertoi, että todellisuudessa varis on kelvannut syötäväksi. Keski-Euroopassa järjestettiin aikoinaan ihan varismarkkinoita, kun varikset kesän luonnon antimia syötyään olivat vaihtamassa talviruokavalioon."
Miten orava
yskähtää
Nissin dokumentti on tehty herkälle korvalle. Variksen selviytymistarinaan leikataan meijeriltä, paperitehtaalta, myllystä ja lehtitalosta poimittua teollisuuden kuvastoa ja biittiin istutettua mekaniikan musiikkia sekä pikkutarkkoja Foley-ääniefektejä.
"Foley-efektit tarkoittavat ääniä, jotka tehdään jäljittelemään sitä mitä kuvassa tapahtuu. Pitkään hevosten kavion kapse elokuvissa esimerkiksi tehtiin kookospähkinöiden puolikkaita vastakkain kopistelemalla."
Efekteillä luodaan kuulokuva, miten orava yskähtää tai millainen ääni lähtee, kun variksen varpaat kilahtavat metallitankoon laskukiidossa.
"Kun orava yskäisi, ei autenttista ääntä pystynyt käyttämään, koska nauroimme sille aivan kippurassa."
Kiinnostus ääneen ei ole yllätys, sillä Esa Nissi on myös muusikko ja äänisuunnittelija. Nissi soittaa oululaisessa Radiopuhelimet-yhtyeessä ja on laulanut ja soittanut yhtyeissä Electric Blue Peggy Sue And The Revolutionions From Mars ja Rastas. Nissi on toiminut äänisuunnittelijana esimerkiksi elokuvissa Huutajat - Screaming Men ja Meän kesä.
Kaupunkisinfonia Oulusta
Oulun kaupunki on dokumentissa vahvasti läsnä. Se tuo mieleen Walther Ruttmannin, Dziga Vertovin ja Alberto Cavalcantin 1920-luvun suuret kaupunkisinfoniat ja tietysti Alfred Hitchcockin klassikkoelokuvan Linnut.
Varis-elokuvassa nähdään toinen Oulu, päivän valjetessa markettiin jonottavien ja pakkasaamuna Oulujoelle lippoamaan heräävien ihmisten Oulu.
Varis kuvaa rakennemuutosta ja sen seurauksia. Elokuva on eläimellinen selviytymistarina ja kuvaa olemassaolon ankaraa taistelua, jossa liikutaan variksena hanhien, sorsien, pulujen ja joutsenten joukossa.
Elokuva on tehty lintuperspektiivistä, mutta se ei tarkoita vain ilmakuvia ja yläkulmaa vaan paljolti liikkumista myös tasolla, jonka ymmärrämme sammakkoperspektiiviksi. Katsomme urbaania ympäristöä jätteitä nokkivien lintujen tasolta.
"Ideana on se, miten saada päivä pulkkaan. Jos seurataan pelkästään sitä, kuinka varis etsii jätettä, aihe puuduttaa nopeasti. Dokumentti irtautuukin laajemmaksi etsiskelyksi", kertoo ohjaaja.
Varis on yhteistuotanto. Tuottaja on Mika Ronkainen/ Klaffi Tuotannot. Yhteistyökumppaneita ovat Trond Brede Andersen/ Original Film, Yle TV 1/ Eila Werning, Mediakeskus Poem/ Markku Flink, Avek/ Kari Paljakka, Nordnorsk Filmsenter/ Oddvar Einarson ja Suomen elokuvasäätiö/ Pia Andell ja Petri Rossi.
Varis-elokuvan ensi-ilta on Oulun nuoriso- ja kulttuurikeskuksen isossa salissa lauantaina 16. lokakuuta kello 17. Ensi-iltaan on vapaa pääsy.
Elokuva esitetään TV 1:n Uudessa Kinossa sunnuntaina 17. lokakuuta kello 23.15.