Kaisa Variksen tammikuussa Suomessa antamissa dopingnäytteissä ei ole mitään epäselvyyksiä. Julkisuudessa esitettyjen tietojen vastaisesti näytteet ovat olleet testitilanteessa hyväksyttäviä. Antidopingtoimikunta kumosi väitteet torstaina.
Näyte ei käytännössä voi jäädä liian laimeaksi.
"Jos testitilanteessa näyte todetaan liian laimeaksi, pyydetään urheilijalta toinen näyte, kunnes virtsan ominaispaino on riittävä. On aika alkeellinen keino yrittää juomalla laimentaa virtsaansa niin, ettei mahdollinen erytropoietiini tai muut kielletyt aineet näkyisi testissä", Suomen Antidopingtoimikunnan lääketieteellinen johtaja Timo Seppälä sanoo.
Virtsanäytteestä mitataan ominaispaino ja happamuusarvo, ennen kuin näyte sinetöidään ja lähetetään laboratorioon. Jos urheilija on yrittänyt laimentaa virtsaansa diureetillä eli nesteenpoistolääkkeellä, se näkyy testissä.
"Nestettä imeytyy tunnissa enimmillään 800 millilitraa, eli litrakaupalla pitäisi juoda. Tätä keinoa urheilija voisi periaatteessa yrittää", Seppälä pohtii.
Tapaus Varis ei ollut tarkoitettu julkisuuteen, sillä ADT pyysi Varikselta ainoastaan selvitystä, miksei hän ollut testaajien tavoitettavissa 11. ja 21. tammikuuta.
"Arvasin kyllä, että asia tulee julki, vaikka se ei ollut tarkoitettu julkisuuteen", Seppälä toteaa.
Kasvuhormonitesti jo lähellä
Kestävyyslajeissa hyödyllinen erytropoietiini, EPO-hormoni, lisää veren punasolumäärää eli parantaa hapenottokykyä. Toinen, vielä piilossa pysyttelevä ilmeisen yleinen dopingaine on synteettinen kasvuhormoni. Se ei näy vielä testeissä.
"On vain ajan kysymys, kun aukoton kasvuhormonitesti otetaan käyttöön. Siitä ei tarvitse ilmoittaa -- eikä ole syytäkään kertoa -- etukäteen, eli Maailman antidopingtoimisto WADA voi halutessaan tuoda testin vaikka Torinon olympiakisoihin. Riittää, että kiellettyjen aineiden luettelossa on mainittu kasvuhormoni", Timo Seppälä painottaa.
Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS) testaa lisäksi urheilijoilta veren hemoglobiinin. Miehillä raja on 170 ja naisilla 160 grammaa litrassa. Jos raja ylittyy, urheilija ei starttaa.
"Tämä ei ole dopingtesti. Liitot puhuvatkin terveystestistä, jonka kanssa dopingtestaajilla ei ole mitään tekemistä. Lajiliitot voivat tietenkin asettaa omat sääntönsä kuten haluavat", Seppälä huomauttaa.
Kaikki testit ovat yllätystestejä
Suomeen on rakennettu testipooli, johon kuuluu yli 200 kansainvälisen tason yksilöurheilijoita ja joukkueita. Olympialajien lisäksi mukana ovat myös lajit, joilla ei ole olympiastatusta.
"Sähköisessä tiedostossa on jokaisella oma urheilijapassi, jossa henkilötietojen lisäksi kerrotaan kilpailut ja leirit, jotta urheilija on aina tavoitettavissa dopingtestiin. Kaikki testit ovat aina yllätystestejä", Antidopingtoimikunnan testauspäällikkö Katja Huotari korostaa.
Huotarin mukaan julkisuudessa on ollut epätäsmällisiä tietoja myös urheilijan tavoitettavuudesta vuorokauden aikana.
"Meillä on vain niin sanottu haastemiestesti: jos urheilija harjoittelee vaikka yksityisellä kuntosalilla, jossa meillä ei ole oikeutta testata, haastemies vie urheilijalle kutsun, jonka jälkeen urheilijalla on 24 tuntia tulla dopingtestiin. Mutta jos urheilijaa ei tavoiteta kotoaan tai leiriltä, testaaja ja toimisto päättävät yhdessä, mitä tehdään: urheilijaa voidaan esimerkiksi jäädä odottamaan tai päättää tulla uudelleen", hän kertoo.
Urheilija pääsee tunnusluvullaan päivittämään omia tietojaan esimerkiksi olinpaikasta.
"Teknisessä järjestelmässä on joskus ollut urheilijasta riippumattomia tilapäisiä häiriöitä, mutta kokonaisuutena se on toiminut", Huotari sanoo eikä ota sanallakaan kantaa tapaus Kaisa Varikseen.