Varhaiskasvatuksen yllä leijuu muutoksen tuuli. Maksuton varhaiskasvatus on yllättäen noussut merkittäväksi sosiaalipoliittiseksi tavoitteeksi kaiken säästökeskustelun keskellä.
Varhaiskasvatus koetaan tärkeäksi, vaikka vasta viime syksynä lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoitettiin. Kuntavaalien läheisyys lisää poltetta.
Varhaiskasvatuksen maksuttomuus olisi huikea vetovoimatekijä ja tehokas kannustinloukkujen purkaja. Joissakin kunnissa selvitellään jo, miten maksuttomuus voitaisiin toteuttaa vaiheittain.
Pelkkä varhaiskasvatuksen 20 tunnin maksuttomuus viikossa olisi perheille mullistava asia. Nyt merkittävää helpotusta tulee vasta, kun lapsi on esikoulussa.
Toistaiseksi on esitelty laskelmia siitä, paljonko uudistus maksaisi. On kuitenkin ennakoitavissa, että uudistus maksaisi itseään takaisin, kun työllisyysaste nousisi ja kunnat voisivat vähentää kotihoidontuen maksamista. Kyse on myös siitä, mihin halutaan panostaa.
Paine varhaiskasvatuksen maksuttomuudesta panee vauhtia koko perhetukipolitiikan remontille. Tarvetta uudistukselle on, sillä vanhempainvapaiden ja kotihoidontuen käyttö on pysynyt yksipuolisena.
Lapsia kotona hoitavia naisia haluttaisiin työmarkkinoille, ja miehet tarvitsisivat joustavampia polkuja perhevelvoitteiden ja työn välille.
Voimassa olevat perhe-etuudet pitävät varsinkin pienipalkkaisille aloille kouluttautuneet naiset kotona. Nykymallissa etuudet nousevat tasolle, jonka jälkeen ei välttämättä ole kannattavaa ottaa työtä vastaan.
Laskennallisessa esimerkissä kolmesta kotihoidontuen kriteerit täyttävästä lapsesta kertyy enimmillään hoitorahan, hoitolisän ja Oulu-lisän ansiosta 765 euroa kuukaudessa. Summa vastaa takuueläkettä.
Kun kotihoidontukea kehitettiin päivähoidon rinnalla 1980-luvulla, kenellekään ei pälkähtänyt päähän, että siitä tulisi joskus kannustin pysyä työmarkkinoiden ulkopuolella.
Muissa pohjoismaissa perhepolitiikalla tavoitellaan vakavissaan sukupuolten välistä tasa-arvoa, kun meillä kiitellään pelkkää lain kirjausta.
Miehillä on mahdollisuus käyttää perhevapaita ja kotihoidontukea samaan tapaan kuin naisilla, mutta luvut puhuvat puolestaan. Kotihoidontuen saajista nelisen prosenttia on miehiä. Ruotsissa kotihoidontuki on ehditty lopettaa kaksi kertaa ja Norjassa se on rajattu alle kaksivuotiaiden hoitoon.
Meillä noin puolet alle kolmevuotiaista hoidetaan kotona. Varhaiskasvatuksen osuus kasvaa iän myötä, mutta jää kauas esimerkiksi Ruotsin ja Ranskan tasosta.
Yhteiskunta lähettää nuorille naisille ristiriitaisia viestejä. Ensin pitäisi kouluttautua mahdollisimman pitkälle mahdollisimman nopeasti vain kiiruhtaakseen kotiin hoitamaan lapsia.
Monen vuoden poissaolo työmarkkinoilta vaikeuttaa paluuta aiempiin tehtäviin. Valtiovarainministeriön mukaan 25–34-vuotiaiden naisten työllisyysaste on kymmenen prosenttiyksikköä matalampi kuin Ruotsissa.
Olikin piristävää lukea turkulaistutkimuksesta, joka vakuuttaa, että varhain aloitettu päivähoito on lapselle hyödyllistä. Jo kaksivuotiaille päivähoidosta on enemmän hyötyä kuin haittaa.
Aikaisin päivähoidon aloittaneet lapset kouluttautuvat tutkimuksen mukaan pidemmälle kuin kotihoitolapset. Tämä on kiinnostava tieto, kun puhutaan lasten tasapuolisista mahdollisuuksista ja perhetaustan valikoivasta merkityksestä.
Perhe-etuuksia ei tarvitse romuttaa, mutta ne pitää uudistaa.